Noniin nyt se tuli, karkinsyönnin kamala laskuhumalavaihe ja tuskallisen paha olo. Pitäisi aina mennä nukkumaan ennen tätä. En enää ikinä koskaan syö karkkia. Never. Nunca. Jamais. Aldrig. Nie. (Oliko siinä kaikki mitä osaan ja menikö edes oikein...) Voi jeesus kristus miksi ihmeessä hankin tälläisen yrjöt suussa/paskat housussa -olon (ei voi kauniimminkaan sanoa)? Ja miksi ihmeessä hankin sen noin 350 kertaa vuodessa? Tyhmä tyhmä tyhmä.

Ja olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että olen maailman noloin ihminen. Laitoin pyykit pyykkituvan kuivuriin, koska asuntolassa Ranskassa oli ihan samanlainen ja siitä tulee niin hyvä mieli vaikka se tekeekin vaatteista silppua ja haalistaa värit. Menin sitten hakemaan niitä ja siellä oli joku vaihtari, vielä komeampi kuin se äskeinen (mikähän ihme fiksaatio minulla on vielä kaiken lisäksi ulkomaalaisiinkin, by the way...), ja minun ritsikat juuttui kiinni siihen saamarin koneeseen ja toinen odotti siinä pyykit sylissä että saan ne irti ja minulla oli EDELLEEN se pyjama päällä. Tyhmä tyhmä tyhmä TYHMÄ. Miksi oi miksi en voi edes vetää farkkuja siihen päälle kun tiedän, että pyykkituvalla on melkein aina joku. Laiska paska, läski, mätämuna ja tyhmä vielä. Saisikohan noista ominaisuuksista hyvän treffi-ilmoituksen tai cv:n aikaiseksi...

Huomenna: 1) en ahmi 2) menen lenkille ja rääkkäänkin itseni ihan finaaliin 3) teen KUNNON ruokaa niin etten ahmi koko perkeleen viikolla 4) teen kiltisti läksyt ja pysyn koulussa 4) pyrin laittamaan mätsäävät alusvaatteet ja parhaat hehtaarirytkyt päälle (nyt loppui tuulipukukausi perhana) 5) olen kiltti Y:lle ja K:lle 6) EN AHMI.

Jos sanani syön niin minut hirtettäköön kaksoisleuastani. Tai jenkkakahvoistani. Tai mistä tahansa makkaroista.