Tänään kävin taas vähän juttelemassa lääkärille TÄSTÄ ONGELMASTA ja kaipa täytyy myöntää, että jonkinlaista edistymistä on tapahtunut, kun ei edes tarvinnut VALEHDELLA että menee paremmin. Tähän mennessä koko päivä on mennyt hyvin, enkä usko, että pystyn sitä enää tässä täydellisesti pilaamaankaan. Aamulla tosi nukuin pommiin (TAAS), enkä ehtinyt lenkille kuten suunnitelmissa oli, mutta ehdin sentään sinne lääkärille joten ei kai sovi surkutella.

Sitten shoppasin. Ei olisi ollut rahaa, mutta Sokoksella oli taas alerekissä niin ihania Espritin vaatteita (tämän kaupungin Sokos on ensimmäinen tapaamani tavaratalo jossa oikeasti saa merkkitavaraa puoli-ilmaiseksi kunhan vaan malttaa vähäsen odottaa) etten voinut olla ilahduttamasta itseäni lisää hyvän mielen lisäksi. Ja ilman järkyttävää ahmimispöhöä on niin mukavaa sovitella vaatteita (tosin vähän ajan päästä saa luvan olla entistäkin mukavampaa kunhan oikesti pääsen takaisin normaalimittoihini). Sitten ostin uuden päiväkirjan ja vähän kankaita, jotta voin kotona ommella.

Päätin mennä kotiin heti kun mahdollista koulun suhteen eli mahdollisesti jo viikon päästä. Omituista, kun oikeasti tekee mieli olla siellä. Koska viime vuonna skippasin joulun lähes täydellisesti, melkein odotan sitä nyt. Omituista kerrassaan.

Valmistauduin koko viikonlopun henkisesti puristamaan itseni tekemään tämän syksyn viimeiset koulutyöt ja - huokaaaaaaus - kai niitä pitäisi nyt sitten vihdoin aloittaa. Minulla on surkeat tavoitteet: mennä siitä mistä aita on matalin eli hutaista semmoista roskaa millä niukin naukin pääsee läpi. Heheh, Laura opiskelee.