Lauantaihin loppui sitten se hyvä putki. Jotenkin pasmat ihan sekaisin kun on jääkaappi täynnä kunnon ruokaa. Porukat läksi ja minä jäin ahmimaan kaikkea mitä ne toi ja kaupasta minulle osti. Hohhoijaa, olipa yllätys. Ja onpa yllätys sekin, että huomenna aloitan taas alusta. Karkkia sentään en ole syönyt.

Kamalan huono omatunto. Ja koti-ikävä. Luulin, että molemmat vähän helpottaisivat kun äiti ja isä tulisivat viikonlopuksi tänne, mutta ei, ahdistus senkun kasvaa - samassa tahdissa kuin minun vyötärönympäryksenikin. Huono omatunto minulla on eniten siitä, että äiti ja isä osti minulle kaapit täyteen ruokaa, ja jos olisin normaali, niin se olisi aivan mahtava juttu. On se tietysti nytkin mahtavaa, MUTTA osa siitä on kadonnut jo pohjattomaan reikään eli minun ahnaaseen suuhuni. Ahmin ja ahmin vaikka noilla sapuskoilla elelisin herroiksi jouluun asti. Minulla on (hah, oli) jopa juustoa ja pestoa ja muitakin hedelmiä kuin tarjousomenoita! Kaupassa kuvittelin naiivisti taas, että pystyisin olemaan ahmimatta. Toisaalta, olisipa ollut epäilyttävää pyytää niitä ostamaan vain elovenaa ja porkkanoita ja samalla tursuta ulos housuistaan ja valittaa kun kaikki on niin kallista. Jotenkin nuppi ihan sekaisin kaikesta. Ja maha. Tuntuu ihan paskalle ihmiselle. Ihanat vanhempani ostivat minulle hyvää hyvyyttään kärryllisen ruokaa ja mitä minä sillä teen? Ahmin

Kamalan lohduton ja hyljätty olo. Minulla ei ole eläissäni ollut yhtä riipovaa koti-ikävää, eikä tälle tunnu näkyvän loppua.

Läskiahdistus on pientä tämän rinnalla, joskin ruokkii koti-ikävääkin aika mukavasti.

Vesitin kahdessa päivässä viiden päivän ponnistelun. Sinänsä aika lohduttavaa, että saan itseni ja sekoilevan pääni ihmismäiseen kuntoon vaivaisessa viidessä päivässä edes kitumatta nälässä, mutta vituttaa niin ettei henki meinaa kulkea (no ei se meinaa kulkea muutenkaan koska söin juuri mm. kilon jugurttia, pussin leipää, purkillisen sikamaisen suolaista pestoa ja puoli pussia pastaa, kolme banaania ja melkein purkillisen hunajaa). Olisi niin paljon helpompaa kituttaa pelkällä puurolla kuin edes yrittää syödä normaalisti.

Järjellä pitäisi ajatella, että tämä nyt on vain yksittäinen viikonloppu jonka tarvitsen toipuakseni vanhempien vierailusta ja kauppareissusta. Ja huomenna voin olla taas ihan kunnolla kunhan vain rauhoitun ja nukun yöni hyvin ja menen normaalisti kouluun ja lakkaan panikoimasta. Mutta nyt päähäni ei mahdu muuta kuin se, että asun ihan toisella laidalla Suomea kuin perheeni, olen paska tytär joka stressaa jouluakin jo nyt, joka väärinkäyttää ruokaa, valehtelee ja salailee, ja se, että en ole muuta kuin lihonut ja ollut masentunut koko helvetin syksyn.

Kunpa ihmisetkin kävisivät talvi-unille. Minä voisin olla pilotti-kokeilu.