Täällä taas. Kotireissu ohi.

Otsikko siis viittaa 1) siihen että minun pitäisi mennä hammaslääkäriin koska koko yläkroppaani särkee sen saamarin viisaudenhampaan takia ja 2) TOTTAHAN TOKI siihen, että ahmin, kuin sika, röh röh, sessio samaa luokkaa viime perjantain kanssa, vituttaa vituttaa vituttaa. Mitä minä tolvana oikeen taas hommaan? Liikkuuko päässäni mitään muuta kuin sokeria ja lisäaineita?

Eilinen meni niin perseelleen kuin ikinä voi vaan mennä. Ahmin aamusta iltaan, kuin viimeistä päivää. Iltapäivällä menin lenkille ja rääkkäsinkin itseäni niin kunnolla että nyt on polvet niin paskana etten varmaan pääsen edes kävelylle kuukauteen. Tänään sitten jatkoin ja jatkoin ahmimista vain siksi, kun oli niin paska fiilis eilisestä. IDIOOTTI. Tämän päivän takia siis huomennakin on paska fiilis, ahminko siis taas? Aloittaisinko oikeen kunnon rappioputken? Miten olisi Laura, hakisitko vielä kossupullon kaveriksi? (Vihaan itseäni oikesti tällä hetkellä niin paljon, että voisin todella ratketa ryyppäämäänkin kaiken lisäksi.)

Todella inhotan itseäni ahmimisen jälkeen. Olen niin helvetin pettynyt. Jos olisin lähtenyt kotoa jo eilen aamuna, en olisi luultavasti ahminut. Jos en olisi alun alkaenkaan ruvennut ratkomaan ongelmiani ruualla en olisi nyt tässä tilanteessa. Jos en olisi ikinä syntynytkään ei tarviisi kärsiä omasta tyhmyydestään. JOS JOS JOS. Typerää jälkiviisauttakin kaiken lisäksi. Saatanan tyhmä olo, sokeri varmaan lamaannuttaa kaiken aivotoiminnakin.

Tämän seuraavan lauseen voisi copier-coller ööh noin JOKAISESTA kirjoituksestani: huomenna alkaa uusi elämä.