Olen sika. Iso ja lihava ja laiska sika. Lintsasin ja ostin karkkia. Ei vaan huvita eikä kiinnosta. Ihan sama vaikka painaisin viisisataa kiloa ja reputtaisin kaikki kurssit (huomenna en tosin ole enää tuota mieltä).

Vituttaa. Tyhmä olo. Syyllinen olo. En tajua miten pääsen tästä eroon ja karkki siinä kaikkein vähiten auttaa. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni. Tekisi mieli vaan parkua kun ulkonakin on niin kurja ilma ja kurkkuun koskee ja sokeri pöhöttää ja seli seli.

Ja vali vali vali ruikun ruikun. Olisipa joskus jotain iloista kirjoitettavaa.

Minulla oli lukiossa psykologian opettaja, joka joka tunnin alussa kysyi jokaiselta: "Mitä hyvää sinulle kuuluu tänään?" Myöhemmin kylläkin tajusin, että koko kierroksen tekeminen vei mukavasti aikaa eikä opettajan siis tarvinnut itse puhua niin paljon, mutta pitäisikö minun nyt, monen monen vuoden jälkeen alkaa kysyä samaa kysymystä itseltäni. Psykologi käski minun jo osittaa tavoitteita ja olla lannistumatta jos ja KUN kaikki ei loksahdakaan täydellisesti ekalla kerralla kohdalleen, ja se toimii ja tavallaan tuo kysymys liippaa aika läheltä.

Eli mitä hyvää minulle kuuluu tänään, missä olen onnistunut? Vaikea vastata.

Ööööh, onnistuin palauttamaan kirjaston kirjat joista muuten olisi mennyt sakkoa. Eiköhän siinä ole jo ihan kylliksi yhdelle päivälle, hahahahaha. Säälittävää.

Juttelin juuri yhden kaverin kanssa siitä, mikä on ihmisen paras ikä. Minusta se OLISI juuri tämä, ellei itse aina munaisi kaikkea.