Ruikutusta luvassa.

Oikeesti. Olen tullut siihen lopputulokseen, että elämäni on paskaa ja ainoa syy jatkaa sitä on se, että en halua itseni kokoista ruumisarkkua. Tänään on taas niin paska päivä että tekisi vaan mieli vollottaa ja potkia itteään. Itse asiassa koko viikko, oikeastaan viimeset nelisen viikkoa, on mennyt täydellisen päin helvettiä. Mä en tajua mikä mua vaivaa.

Enkä jaksa enää edes valittaa tätä samaa. Vali vali vali ja seli seli seli. Olen läskipaska ja aloitan huomenna uuden elämän. Joo joo niin aina. Dr. Philiä lainatakseni: GET REAL!!

Töissä on ollu aika kiirettä. Lapsiperhekausi alkanu ja joka huone täynnä kakkavaippoja ja legopalikoita ja lähmätassun jälkiä. Eilen pahin oli huone, jossa oli ollu nelihenkinen perhe, lapsista yksi vaippaikäinen, ja niillä vielä koira ja ruuantähteitä roskiksessa. Voitte vaan kuvitella sitä löyhkää. Yrjötkin lavuaarissa menee mutta ei se vauvanpaska. Lapsi- ja lemmikkikiintiö siis ihan täynnä, joten niitten bloggajien jotka kirjottaa vaan karvaisista ja (toivottavasti) ei niin karvaisista kullanmuruistaan ei ehkä kannata lukea tätä. Vihaan pikkulapsia. Joten kuin kohtalon ivana eilen marketin kassalla, kuolemanväsyneenä töistä tullessa, joku inha kakara alkoi klähmiä mun ostoksia. Äiti vaan katto vierestä. Pinna paloi lopullisesti siinä vaiheessa kun se tenava tarras mun munapakettiin. Suututti niin helvetisti ku se äiti vaan lässytti että miten ei saa panna pikku kätösiä liukuhihnan väliin. Oishan tonkin voinut vähän aikuismaisemmin hoitaa, mutta äkäinen "näpit irti mun munista" (hehe, aika vitsikästä sinänsä) vaan karkas mun suusta. Tuntui, että otsasuoni oli poksahtamaisillaan. Ja ei voinu se nainen ees anteeks pyytää. Neljä kirjainta: s o r i. Liian vaikeeta näköjään.

Voi hyvänen aika, nyt kuulostan ihan jollekin katkeralle vanhallepiialle!

No mutta en tykkää lapsista. Ainakaan semmosista jotka ei pidä käpäliään kurissa.

Ja tänään sitten oli syömisen suhteen ihan täysin paska päivä. Tolkuttomassa Ranska-kaipuussani ostin nutellaa ja vedin sen barbaarimaisesti lusikalla suoraan purkista, ihan kuin joskus silloin kun olin ekaa kertaa Ranskassa ja vedettiin tequilaa ja nutellaa ja naurettiin ja naurettiin ja naurettiin ja oltiin niin ystäviä, nuoria ja vapaita ja onnellisia. Oi niitä aikoja.

Ja tyhmintä tässä on se, että nytkin voisin olla yksissä bileissä jonne yksi O mut pyysi ja olen jopa tavallaan kiinnostunut tästä O:sta ja meillä on ollut pientä ja vähän isompaakin juttua mutta kun on itteni kanssa niin paska fiilis niin ei todella tee mieli antaa kenenkää edes koskea. Eli, sen sijaan että voisin olla tekemässä ties mitä mukavaa, makaan nutella-ähkyssä pyjamassa kotona ja päätän aloittaa huomenna uuden elämän. Mutta, seli seli, luin jostain tutkimuksesta että brittinaiset valitsee mieluummin suklaapatukan kuin seksin koska patukka ei koskaan tuota pettymystä.