Idiootti idiootti idiootti. Tuokin otsikko alkaa olla jo turhan kulunut - ehkäpä sätin itseäni jatkossa vaikka nimillä pölvästi, läskipää ja -perse. No ei sentään. Ei syyllistäminen mitään auta, lyötyä on turha lyödä, ei haukku haavaa tee eikä nimi miestä pahenna jos ei mies nimeä ja niin edelleen.

Asiaan, nainen.

Ahmin. Menin kauppaan, ostin leipää, margariinia ja rusinoita ja tulin kotiin ja söin ne kaikki alle tunnissa. Se tavallinen tarina siis. Ei jaksa enää edes yllättää. Tästä lähin ruispalaorgiani ovat koodikielellä RuPaPuRaMaRa+Ru eli Ruis Pala Pussi Rainbow Margariini Rasia + Rusinat. Ja ne rusinat eivät edes olleet ahmittavaksi vaan sivistyneesti porkkanaraasteen seassa syötäväksi. Ja siitä margariinistakin piti riittää vielä ainakin pariksi päiväksi puuron silmäksi ja leivän päälle. Pari ruispalaa sentään pelastin pakastimeen.

Kaikkein tyhmintä tässä on se, että menin kauppaan ostamaan VAIN maitoa kahviin ja kurkkua leivän päälle. Olin juuri syönyt kunnolla koulussa ja fiiliskin oli mitä mainioin. Minulla oli jopa hienot saappaani jalassa. Norkoilin taas keksihyllyllä ja vähän irtokarkkienkin luona katsastaen valikoimaa (ihan kuin se muka olisi muuttunut, ja vaikka olisinkin, niin olisiko se ollut hyvä syy ostaa?) ja mietin pääni puhki että mitä voisin ahmia, vaikkei minulla edes ollut himoa ahmia! Mietin ja mietin ja harhailin herkkujen seassa epätoivoisena kun ei tehnyt mitään mieli ja sitten vain nappasin mielikuvituksettomasti leipäpussin ja perusmargariinipaketin. Ostin ja ahmin vain tavan vuoksi. Olisin ihan hyvin voinut olla ahmimattakin, melkein jopa kävelin kaupasta ulos vain niiden maidon ja kurkun kera. Olisi muutama eurokin säästynyt perhana.

Ahmiminen on piintynyt tapa, ihan kuin tupakka kahvin kanssa tai yömyssy. Elämäni on tyhjää ilman sitä. Mitä minä muka olisin ilman ähkyä? Nyt sentään tunnen jotain itseäni kohtaan, on kai inhokin sentään jonkinlainen tunne verrattuna välinpitämättömyyteen. Kai. En minä oikeasti taida olla tätä mieltä. Itseinho ja ahmiminen on perseestä.

Osaan silti olla ihan iloinen, etten tavan vuoksi ostanut sentään irtokarkkia. Leipä ja margariini, vaikkakin ihan liika, on kai pieni paha valtavan sokeripöhön rinnalla. Seli seli seli. Eipä ole vaikea arvata, miksi painan mitä painan. Kylläpä näitä selityksiä piisaa.