Tiedät itsekin, ettet voi loputtomiin täyttää elämääsi ruualla.

Kiitos kommentista, marsu. Iski kuin märällä rätillä vasten kasvoja tuo lause ja taisin kokea jonkinlaisen valaistumisen.

Tänään on ollut mitä mainion päivä mitä tulee syömispuoleen. Aamupala (pakotin itseni syömään vaikka ne saaamarin makaronit kummittelivatkin mahassa ja mielessä), eväät töissä, vanhentuneet minibar-suklaat kylmästi roskiin (en tajua mistä niitä enää voi löytyä kun olen tarkistanut joka helvetin minibarin), kotiin suihkuun, iltaruoka ja iltapala. TÄYDELLISTÄ. Mallikelpoinen suoritus kertakaikkiaan. Ja kävellessäni kotiinpäin en taaskaan tosissani edes miettinyt karkinostoa (lupasin itselleni jo aamulla että saan ostaa jotain herkkua paitsi karkkia illaksi muttei tehnyt edes mieli). Ajattelin vain vähän ylimielisenä miten en enää alennu semmoiseen. Hah.

Ensimmäiset pari päivää ilman karkkia ovat tuskallisimmat. Nyt kieltäytyminen ei ole enää puoliksikaan niin vaikeaa - pystyinhän heittämään tänään suklaapatukoita ROSKIIN. Siksi pitäisi kai yrittää vältellä irtokarkkia kokonaan. Syödä mieluummin vaikka sitä jäätelöä, koska siihen ei jää koukkuun. Hassua eikö? Olen kai ihan fyysisesti koukussa sokeriin, onhan niitä, sokerinarkkeja (minä niistä isoin ja lihavin).

Tai sitten voisi vain syödä terveellisesti, niin ettei ahmisi koko jäätelöpakettia/leipäpakettia/jättisikalastia karkkia kerralla vaan YHDEN normaalin annoksen vaikka joka tai joka toinen ilta.

Mutta en usko että pystyisin siihen ainakaan joutumatta koko ajan pakottamaan itseäni pysymään poissa vajaan jäätelöpaketin luota. Minä olen kaikki tai ei mitään -ihminen enkä usko että pakottamalla saa aikaan hyviä tuloksia.

Vaadin itseltäni todella paljon kaiken muun suhteen paitsi tämän syömisen, ja minusta siinä on aika iso ristiriita. Piiskaan itseäni kovaa töissä ja koulussa (siis silloin kun oikeasti olen kiinnostunut, haha, viimeiset kaksi vuotta yliopistolla en ole muuta kuin tyhmennyt) ja muutenkin, joten en oikeen edes itsekään tajua, miksi sitten löpsyilen näiden läskien ja ahmimiskohtausten suhteen. Itselleen on kai vain niin helppoa antaa periksi esimerkiksi karkkipussin kohdalla, vaikka vaikutus onkin sama kuin housuihinsa pissaamisella (hehe, lämmittää hetken) ja vaikka sen vahingon TIEDOSTAA kyllä. En halua olla neuroottinen ruuan suhteen, mutta tällainen hälläväliä/läskipaniikki-asenne on aika rasittava myös.

Olen itse asiassa aika INNOISSANI siitä etten ahmi, ja uskon, että se tie on se oikea. Ihan niinkuin koulunkin suhteen. Olen onnellinen niin kauan kun joku kiinnostaa minua.