Minä temppuilen itseni kanssa, ruoka temppuilee minun kanssani, imurikin temppuili kun vähän jopa siivoilin ja kirsikkana kakun päällä se eilen kirjoittamani koulutehtävä ei suostu muokkautumaan virallisen esseen muotoon sivunumeroineen ja ylä- ja alaviitteineen (mihin niitä edes tarvitsee?) joten Microsoft Word se vasta temppuaakin. Tyhmintä tässä on se, että otan jopa tietokoneen kirjoitusohjelman ryttyilyn henkilökohtaisena loukkauksena itseäni kohtaan ja itken melkein raivosta kun en saa tekstiä taipumaan tiettyihin marginaaleihin (niin ja sillä ei tietysti ole mitään tekemistä asian kanssa että atk-taitoni ovat yhtä kuin Facebook ja tämä blogi).

Joten siis raivoissani siivosin, laskin viime kuun ruokamenot (taas kerran tähtitieteellinen summa josta suurin osa taisi vielä olla ahmittua, ja vaikka kyseessä ovat omat rahani joilla sytytän vaikka takan jos huvittaa, minua HÄVETTÄÄ) ja kuuntelin vähän Kentiä ja yritin rauhoittua sillä aikaa kun tietokone oli nurkassa häpeämässä.

Niin ja aamulla kävin sauvakävelyllä. Hih hei.

Ja lenkin jälkeen totta kai ahmin mutta nyt sekin on ihan yhdentekevää koska ottaa enemmän päähän tämä koneella jumittaminen ja saman tekstin vääntäminen vaikka sydämen muotoon kuin se, että olen moniongelmainen toivoton tapaus ahmijahörhö ruokaholisti.

No ei se kyllä ole samantekevää, ketähän minä yritän tässä taas puijata. Yöllä mietin taas, kuinka tyhmää tämä kaikki on. Joka päivä vain odotan, että olisi huominen. Ja sitten kun on se huominen niin joko a) ahmimisesta tulee paska olo tai b) on paska olo muuten vaan. Ja sitten koko homma alusta. Huomenna huomenna huomenna! Sitä olen jauhanut itselleni jo kyllästymiseen asti, varsinkin tänä syksynä. Mitä pimeämmäksi illat käyvät, sitä syvemmälle minä vajoan, enkä tähän hätään keksi mitään, millä hilaisin itseni takaisin pinnalle. Keväällä voi suunnitella kesää, mutta voiko tässä vaiheessa vuotta alkaa elää ensi kesää? Ei, koska silloin yli puolet vuodesta menee hukkaan, enkä minä sitä halua, vaikkei tämä homma yhtään etenekään.

Miksen minä osaa elää tässä ja nyt?

En minä halua jättää elämättä.Vaikka niin juuri minä tälläkin hetkellä teen.