Kolme kaikin puolin täydellistä päivää takana. Siis todella täydellistä (pakko nyt hehkuttaa kun kerrankin menee näin hyvin ja sitä paitsi kirjoitin eilen oikeen kunnon ällöimelän oi kuinka ihanaa onkaan elämä -merkinnän tänne mutta, onneksi kai, se hävisi taivaan tuuliin kun internet tökki koko päivän ja pätkäisi yhteyden siis juuri ratkaisevalla hetkellä): olen syönyt oikeaoppisesti, ahmiminen ei ole käynyt mielessäkään, olen lintsannut vain kerran, olen ollut hyvin hyvin sosiaalinen (eilen olin jopa istumassa vähän iltaa kavereiden kanssa) ja olen tehnyt superhyviä lenkkejä säästä huolimatta.

Ja mikä parasta, olen ollut hirveän hyvällä mielellä, onnellinen jopa. Teen suunnitelmia, sovin tapaamisia, haaveilen ja mietin tulevaisuutta ja uskon, että suunnitelmani voisivat toteutua.

MUTTA nyt tekee mieli ahmia. Ja lintsata. Aion kyllä lintsata, mutta en ahmia. Ihmettelen vaan, että miten minun mieli voikin muuttua näin nopeasti. Eilen illalla olin ihan onneni kukkuloilla (olosuhteisiin nähden siis) mutta nyt, plääh. Ei huvita ei kiinnosta. Toisaalta jonkinlainen taisteluhalu pitää pintansa ahmimishimoa vastaan. Ehkä kun käyn tässä tätä sisäistä kamppailua vähän aikaa niin järki voittaa ja ei tee mieli pilata tätä hyvää tuulta syömällä taas itseään porsaaksi -varsinkin kun olen tällä ahmimattomuudella onnistunut pääsemään pahimmasta pöhöstä eroon. Siis en laihtunut, haha, en sentään kolmessa päivässä, sehän olisi vähän liian hyvää ollakseen totta, mutta fyysisesti on taas ihan ok olo.

Älä ahmi älä ahmi älä ahmi.

Ruokaa ruokaa ruokaa tänne nyt heti laskiaispullia irtokarkkia sipsejä (no yäk en edes tykkää) leipää karjalanpiirakoita voita jäätelöä.

Ei ole heleppoa ei, täytyy taas todeta. Mutta onhan tässä jo maanantaista asti oltukin niin kiltisti että eikö sittenkin. Vaikka nyt olenkin onnistunut kunnialla syömään ihmismäisesti ns. minun käsissäni vaarallisiksi luokiteltavia ruoka-aineita (kuten jugurttia, joka olisi vielä edellisellä viikolla ollut suoranainen itsemurha), tiedän, että jos nyt söisin vaikkapa yhden viattoman laskiaispullan (ei pidä niuhottaa, voisin hyvällä omallatunnolla syödä yhden) niin alkaisin sen seurauksena ahmia ilman mitään kontrollia. Pitäisi varmaan teipata suu jeesusteipillä kiinni niin ei tulisi mätettyä niin paljon.