Tänä aamuna kun heräsin täydellisesti levänneenä ja ennen kellon soittoa, huomasin ilokseni että olin kuin olinkin laihtunut yön aikana ne tarvittavat viisi kiloa plus pari ylimääräistä. Heräilin sitten kaikessa rauhasssa venytellen täydellistä vartaloani, söin ranskalaistyyppisen aamupalan aamu-auringonvalossa ja laitoin päälle mukavat mutta tyylikkäät vaatteet ja nyt olen lähdössä sinne salaperäiseen tapaamiseeni koska olinkin vain nähnyt painajaista sen perumisesta.

Tuo OLISI täydellinen aamu ja VOISI olla totta, tosin ihmelaihtumista lukuunottamatta.

Aprillia.

Oikeasti, koska join eilen taas kahvia, en saanut kunnolla unta kuin vasta aamuyöstä joten kellon soidessa jouduin raastamaan itseni väkivalloin sängystä. Siitepölykausi taitaa olla alkanut, koska muistan aivastelleeni koko yön ja nyt nokka on ihan tukossa ja joka paikkaa kutittaa. Lääkkeet ovat porukoiden luona toisella puolella Suomea. Jos mahdollista, olen vieläkin pöhömpi kuin eilen ja kaikki vaatteet kiristää ja sattuu ihoon, joten päälläni on nyt rumimmat pehmeiksi kuluneet rytkyt mitä kaapista vain löytyi. Söin aamupalaksi tylsää laihdutuspuuroa ja nyt teen lähtöä psykologitädin luokse valittamaan miten olen taas viime päivät ahminut kuin mielipuoli.

Huokaus.