On se kumma, kun meikäläisen karkkipäivät noudattaa aina samaa kaavaa, ja vaikka siis tietää mitä tulee tapahtumaan, noita karkinvetämiskohtauksia ei vaan voi välttää. Kyllä ihmismieli on sitten monimutkainen.

Vaihe 1: Possu jahkaa viidestä minuutista moneen tuntiin että ostaako vai eikö.

Vaihe 2: Possu keksii itselleen hataran, mutta sillä hetkellä tarpeeksi uskottavan tekosyyn ostaa ja siis polkaisee pyörällä joko Prismaan tai Makuuniin riippuen siitä, onko rahaa, mitä on syönyt viimeeksi ja miten myöhä on.

Vaihe 3: Possu vetää kolmasosan karkeistaan (siis aina irtokarkkeja) jo kotimatkalla taiteillen hengenvaarallisesti namuja pyörän korissa olevasta pussista.

Vaihe 4: Possu vaihtaa joustovyötäröpyjamahousut jalkaan, asettuu mukavasti sängylle, avaa telkan tai etsii hyvää lukemista ja alkaa mättää, nopeasti ja suu aina mahdollisimman täynnä. Ei taukoja eikä lopetusta ennen kuin pussi on tyhjä. Tässä vaiheessa olo on siis hyvä, tosin vähän syyllinen, ja Possu toivookin, ettei kämppis tule kotiin kesken pyhän karkkitoimituksen.

Vaihe 5: Noin puoli tuntia pussin tyhjenemisen jälkeen Possun vatsaa alkaa kivistää ja Possu alkaa miettimään MINKÄ HELVETIN TAKIA meni taas syömään tyhjäksi kaikki laihdutuslupaukset.

Vaihe 6: Possu makaa parisen tuntia sängyllä kärsien mahtavista vatsakivuista sekä omatunnontuskista  inhoten itseään.

Vaihe 7: Sokerihumala. Alkaa yleensä silloin kuin pitäisi käydä nukkumaan. Possu alkaa siivota, tiskata, blogata, kirjoittaa kirjeitä, mitä tahansa kuin viimeistä päivää. Possu myös päättää juhlallisesti aloittaa uuden elämän heti seuraavana aamuna. Morkkis muuttuu toiveikkuudeksi ja yliaktiiviisuudeksi.

Vaihe 8: Possu pakottaa itsensä nukkumaan, mutta kieriskelee koko yön hikoillen tympeä maku suussaan.

Vaihe 9: Seuraavana aamuna Possua kaduttaa niin maan perkeleesti ja Possu potkii itsensä lenkille eikä syö koko päivänä lähes mitään (ellei sitten jatka karkkiputkeaan).

Vaihe 10: Palaaminen normaalitilaan ja uudet karkkikännit noin kolmen päivän sisällä.