Tänään luulin, että menee mitä mainioimmin noin kello kuuteen asti. Söin aamupalaa. Kävin tekemässä kevään viimeisen tentin (olettaen että siis pääsen siitä tapani mukaan ykkösellä läpi eikä tarvitse uusia). Tulin kotiin ja tein jauhelihakeittoa. Söin sitä. Menin mahtavalle lenkille (oli ihan kuin kesällä ja näytti kuin puihinkin olisi tullut lehdet yhdessä yössä, TUOKSUIKIN jo ihan kesälle!). Tällä mahtavalla lenkillä tosin jouduin soittamaan ambulanssin keskelle tietä sammuneelle laitapuolen kulkijalle jonkun jo ennemmin paikalle sattuneen naisen kännykästä (minulla ei yleensä ole omaa lenkillä mukana) joka sekin oli niin kännissä kuin käki ettei muistanut edes hätänumeroa. Hmp. Kevät ja vappu tulossa kai. Sitten tulin hyvillä mielin kotiin ja söin, normaalisti.

Mutta sitten räjähti taas käsiin. Ahmin ensin kunnon ruokaa ja sitten aloin taas kehittelemään mitä omituisempia ahmimismättöjä, koska en siis sattuneesta syystä pidä mitään herkkuja tai herkkuihin rinnastettavia elintarvikkeita kotona. Röh röh röh. Mahaa kivistää aika mukavasti ja huomenna en varmaan saa silmiä auki suolapöhön takia koska söin melkein pullollisen Heinziä muun moskan muassa. Rööööööööh.

Tunnustetaan kaikki synnit tähän samaan syssyyn: olin taas todella hilkulla mennä ostaamaan vielä karkkia kruunatakseni tämän katastrofin. Kyllä, ison satsin candykingiä johon en sittenkään näytä ikinä kyllästyvän. Okei, candykingiä JA keksejä, niitä Rainbowin vaniljatäytteisiä kaurakeksejä. Selvä selvä selvä tiristetään kaikki ulos: mieli teki myös kuivia nuudeleita, nutellaa ja pakastemurotaikinaa.

Tänään irtisanoin tämän paskakämpänvuokrasopimuksen ja sain tietää, etten pääsekään yhteen lääketutkimukseen, josta olisi saanut taas vähällä vaivalla ison tukun rahaa. Millä vitulla nyt ostan sängyn? En omista yhtäkään huonekalua, en edes patjaa (tämä koirankoppi on kalustettu).

Onhan se tietysti ihan boheemia nukkua lattialla...

Minun pitäisi olla niin onnellinen tuosta uudesta kämpästä että ahmiminen jäisi toissijalle. Ja minä olen kyllä, mutta ahmin siitä huolimatta. Ahdistaa kai se, että koulu loppui eikä minulla taaskaan ole oikeen mitään selviä suunnitelmia lähitulevaisuudelle nyt kun tuo lääketestauskin peruuntui. Koko viime yön näin painajaista että millä ihmeellä saan raahattua mikron sinne uuteen asuntoon. Se asunto on siis tässä niin lähellä että voin vaan kantaa vähät kamani sinne. Haloo, kannattaako tuollaisesta yöuniaan menettää... Stressaan liikaa ja ajattelen liikaa, pitäisi antaa vain mennä. Varsinkin syömisen suhteen. Pystyn mainiosti olemaan ahmimatta silloin kun en ajattele koko paskaa.

Jos jollain on muuten mielessä hyviä lähtöjäynäideoita apinaa varten niin tänne niitä otetaan kiitollisena vastaan. Käydä viime töikseen kunnon jarrujälkipaskalla ja jättää vessa vetämättä on liian ilmiselvää (yksi vanha kämppis teki niin)... Jotain, mikä paljastuu vasta pari viikkoa lähtöni jälkeen... Jotain Amélie Poulain - tapaista.... Kuukausi aikaa miettiä.