Minun pitäisi olla lukemassa tenttiin. En kuitenkaan ole. Viimeinen vuosi koulua jäljellä, nyt voisi vielä ryhdistäytyä, mutta mitä järkeä muuttaa piintyneitä tapojaan enää tässä vaiheessa? En ole koskaan ollut mikään pänttääjätyyppi, ja ihan hyvin olen pärjännyt. Itse asiassa olen aina ollut hyvä koulussa, tosin vain niissä aineissa jotka minua ovat kiinnostaneet. Huomisen tentin aihe kiinnostaa kyllä, mutta... keksin vain selityksiä rauhoittaakseni huonoa omaatuntoani.

Turku on paska paikka. Vettä sataa ja radiostakin tulee tepsin peli. Tepsin peli, jessus. Ja minä en edes jaksa nousta sängyltä että vaihtaisin kanavaa.

Meillä (minulla ja poikaystävälläni, apua puhun nykyään me-muodossa) on muuttoprojekti kesken, ja vaikka rakastan muuttamista ja pakkaamista ja pahvilautasilta syömistä ja siivoamista ja sitä kun ei aamulla löydä sukkia koska on pakannut kaikki vaatteensa jo pahvilaatikoihin, minua jotenkin stressaa. Joten syön. Mom mom mom mom. Leipää karkkia pullaa juustoa. Ihan mitä tahansa mistä saa kuvun pullolleen ja mielen matalaksi. Aloitan laihdutuskuurin joka aamu ja se kestää aina kello kahteentoista asti. Tällä viikolla minulla on ollut niin naurettavan vähän tuntejakin, että olisi helpompaa saada kissa tanssimaan ripaskaa kuin minut pois jääkaapilta.

Huomaan, miten aina ahdistuksen iskiessä haen lohtua ja turvaa ruuasta. Hitto vie MIKSI? Pidän urheilusta ja pidän poikaystävästäni ja pidän kavereistani ja pidän monesta, monesta muustakin asiasta jotka toimisivat ahdistuksenpurkuna yhtä hyvin, jopa paremmin kuin joku hikinen ruispala jonka päällä on sentti voita ja toinen juustoa, mutta kun ei mene kaaliin niin ei mene. Voisin raastaa välillä tukan päästäni, mutta sittenpä vasta itseäni inhoisinkin.