La vie est belle vai miten se nyt oli?

En mennyt enää ostamaan lisämättöä marketista myyjien iloksi minuuttia ennen sulkemisaikaa enkä taida enää tänä iltana persettäni liikauttaa vaikka karkintuska on taas jotain ihan sanoinkuvaamatonta - sanoo siis tyttö joka veti juuri paketillisen palasokeria ja siis jaksaa edelleen olla järkyttynyt siitä vaikka itse asiassa 500 grammaa sokeria on pienempi paha kuin 1000 grammaa suklaakarkkeja eller hur? Ja syy tähän on äärimmäinen laiskuus, 24h syömishäiriöisen unelmamarket ABC kun vaatisi pientä pyöräilyä ja Makuunissa puolestaan ei ole ilmastointia joten kesähelteellä siellä on valikoimissa pelkkiä hedelmäkarkkeja ja minä haluantahdonvaadinhuudankinuanmangun SUKLAATA.

Niin siis olen vajonnut Elämäni Ehdottomasti Säälittävistä Säälittävimpään Pisteeseen koska:

1) pistelin poskeeni sen sokeripaketin (okei okei tämä oli vika kerta kun mainitsen sen mutta yrittäkää nyt ymmärtää miten järkyttynyt olen, seuraavana on varmaan margariinipaketti pelkilteen, miten voi ahmiminen mennä enää oksettavammaksi?)

2) kidutan itseäni a) katselemalla valokuvia itsestäni kun olin vielä laiha b) etsimällä Facebookista vanhoja ihastuksia SEKÄ vanhoja luokkakavereita ja muita tuttuja (tyttöjä) toivoen että ne olisi lihoneet vähintään 20 kiloa

3) olen maannut koko päivän sängyssä (ja tällä menolla saan makuuhaavoja) vaikka minun piti edes täyttää opintotukihakemus

4) harkitsen sittenkin sinne ABC:lle lähtöä tai sitten pannukakun väsäämistä koska huomasin että minulla onkin vielä yksi kananmuna ja yksi pilttipurkki "hilloksi" jääkaapissa ja eipä se paljon menoa haitannut aamullakaan että sämpyläjauhoista tulee tosi pahaa pannaria, pääasiahan on että suu on täynnä MUSSUN MUSSUN RÖÖÖÖÖH.

Paras ratkaisu kaikkiin tämän illan ongelmiini olisi nyt mennä pesemään naama ja hampaat ja laittaa netti ja Facebook kiinni (koska itse asiassa koko roska on ihan yliarvostettu enkä tee sillä mitään muuta kuin vakoilen kateellisena paskana muita) ja mennä nukkumaan ja aamulla katsoa mikä on tilanne ja jos hyvin kävisi niin voisi jopa unohtaa autuaasti koko sokeriepisodin (uuuups... tämä oli vika kerta, promis). Mutta kun. Ryven niin, etten pysty edes nukahtamaan eikä ähky varsinaisesti helpota asiaa.

Ei mutta huomennahan on karkkipäivä. HAHAHAHAHAHAHA.