Huomenna voisi oikeasti aloittaa sen Uuden Elämän, sillä alkaa tämä Vanha jo vähän nyppimään. Tänään söin liikaa ja ryvin aivan liikaa itsesäälissä, mutta sitten en jaksanut enää edes niitä, joten järjestelin koirankoppini kalusteet uuteen uskoon, pesin lattian ja pyyhin pölyt joka paikasta ja tamppasin jopa maton (kuvittelin että se matto oli kämppikseni K joka on viikonloppuisin varsinainen keittiöterroristi). Sitten pakotin itseni vielä ulos surkean lyhyelle ja epätehokkaalle sauvakävelylenkille (KYLLÄ polvikipu alkaa säteillä reisiin ja sääriin enkä siis uskalla kohta edes kävellä) ja tekemään ihan vähän koulujuttuja. Muy bien...

Mutta surkea päivä silti. Niin järkyttävä menkkapöhö (plus vähän muukin pöhö) ettei edes tuulipuvun housut meinanneet mennä kiinni. Oli itku lähellä, vaikka TIEDÄN sen menevän ohi parissa päivässä. Syötättää ja ahmituttaa KOKO AJAN. Päässäni laiha Laura ja lihava Laura käy kissatappelua siitä, kipaisenko vielä illan loppuhuipennukseksi siellä Makuunissa. Olen kuitenkin syönyt jo kaikkea muuta niin paljon, etten jaksa persettäni nostaa ylös. Parempi niin, onpahan huomenna taas MAHDOLLISUUS olla hyvällä mielellä. Huomenna voisin alkaa syödä lautasmallin mukaan (pieni päätös päivässä HEKO HEKO).

Päivän ranskankielinen sana: phylloxéra = viinikirva.