Ensinnä päivän turha valitusvirsi:

a) Minua ottaa päähän, kun lumisateella ilhmiset antavat koiriensa paskoa minne sattuu ja vielä jättävät ne sontaläjät keräämättä "kun kerran lumi ne peittää". Ööööh ystävät rakkaat ne pökäleet paljastuu viimeistään huhtikuussa.

b) Minä en ymmärrä keskustan aamu- ja iltapäiväruuhkia. Joka autossa töröttää tasan yksi ihminen ja sitten ajetaan jonossa punaisia päin ja roiskutetaan kuraa jalankulkioiden päälle. Menkää bussilla kun kerran julkinen liikenne niin hyvin toimii, ei ole kyrpäkään otsassa koko päivää kun työmatkalla voi lukea rennosti vaikka aamun lehden.

c) Miksei täällä perseessä (Turussa) ikinä paista edes aurinko?

Ja sitten päivän aiheeseen:

a) Ahmin kuin sika. Siis todella kuin iso, lihava, karsinassaan mudassa rypevä emakko. Sokeri ja vehnäjauho ovat pirun työkaluja, oikeasti, yksityiskohtiin menemättä (en edes täällä kehtaa kirjoittaa missä muodossa onnistuin syömään yli puoli puoli pussia sokeria) ne ovat niin turmiollisia, että niille pitäisi vähintäänkin panna haittavero. Niillä saa todella pahan pöhön aikaan, en edes muista milloin viimeeksi olisin ollut NÄIN turpea (eläköön hermesetas). Sanomattakin selvää, että se sokeriloppu lensi roskiin, sääli vaan kun en tehnyt sitä operaatiota jo eilen...

b) Tänään en ole tehnyt mitään. Ryven taas niin pohjalla, etten edes näe pinnalle enää. Tänään en jaksanut mennä edes puolen tunnin lönköttely-talonkatselulenkille, ja se on jo paha. Iltapäivän tunnit peruttiin, joten kotiin tultuani en ole muuta kuin ahminut ja lösöillyt facebookissa, ja säälittävyyden huippuna aion käydä nukkumaan heti kun saan tämän paskavuodatuksen päästäni ulos.

c) Taidan tulla kipeäksikin vielä. Nenä on ihan tukossa.

d) VITUTTAA.

Pyydän anteeksi rumaa kielenkäyttöäni. Tai enpä oikeastaan.