Kävin ostamassa maitoa ja satuin pahaksi onneksi vilkaisemaan irtokarkkiosastolle. 4,95 euroa. Help. En ostanut, mutta nyt en saa ajatuksia pois mahdollisesta karkkihumalasta jopa ilman tunnontuskia rahantuhlauksesta. Ajattelin huomenna mennä uimahalliin ja en halua mennä sinne tynnyrivatsaisena. Siinä osapuilleen ainoa syy olla retkahtamatta.

Vitutus on taas sitä luokkaa, että olisi niin helppoa pistää kaikki läskiksi. Pitäisi kai vain käydä nukkumaan. Vaikka nukuinkin erittäin pitkään ja sikeästi (haha, oli todella pahat tyynynjäljet naamassa aamulla, ja siis heräsin täsmälleen samasta asennosta mihin olin nukahtanut, lehtikin löytyi avonaisena vierestä), on olo silti aika pökkyräinen sen edellisyön tuloksettoman lampaiden metsästämisen jälkeen. Kävin silti koulussa, jee, eli lintsasin tällä viikolla vain yksiltä tunneilta. Heh, uusi ennätys varmaan. Enkä siis ole toistaiseksi ahminut, vaikkakin "korvaukseksi" menetetyistä sokeriperseistä söin niin paljon puuroa että varmaan tynnyrimaha uhkaa huomenna joka tapauksessa - siinä määrin että KELLUN altaassa jos siis todella sinne saan itseni potkittua.

Ja jatkoa aamuiseen, TODELLA tarvitsen oman asunnon. Vaatimustaso on hintaa lukuunottamatta olematon. Olen jo tottunut iglulämpötilaan, tuuleen joka raosta, olemattomaan äänieristykseen, kuluneeseen kylppäriin, muurahaisiin, uuniin jossa yhtä pannukakkua saa paistaa puolitoista tuntia 250 asteessa, ripulinvärisiin seiniin, varmaan 70-luvulta olevaan jääkaappiin ynnä muihin lieviin epämukavuuksiin, joten mikä tahansa viiden neliön koppi jossa olisi neljä seinää ja vessanpönttö olisi kuin lahja taivaasta. Hei, pitäisikö tehdä joku pikku rikos ja päästä jollain keinolla vankilaan, tai no putkaan edes näin aluksi...

Niin siis aamupäivällä sitten kun vihdoin pääsin sinne suihkuun, siellä oli niin vahva kloorin lemu että pelkäsin ihoni syöpyvän. Vibran ja epilaattorin lisäksi epäilen nyt myös painepesuria Y:n siivousvimman tuntien, se sen selittäisi kloorin. Olisin kuollakseni halunnut nähdä mitä Y:llä oli kädessään kylppäristä ulos astuessaan, mutta en tykkää tarkoituksellisesta kyyläämisestä joten annoin olla. Ei tuossa suihkuepisodissa nyt mitään niin erikoista ollut, olen tottunut jo melkein mihin tahansa.

Ja, hahahaha, tämä seuraava nyt menee ihan naurettavuuden puolelle. Tänään satuimme Y:n kanssa lähtemään juuri täsmälleen samaan aikaan ulos (minä kouluun ja se varmaan ostamaan uusia pattereita omituisiin laitteisiinsa). Kumpikaan ei voinut edes teeskennellä menevänsä vessaan tai jotain, koska kummallakin oli ilmiselvästi laukku kädessä ja katse kohti naulakkoa (kirjoittamaton sääntö meillä siis on että toisia vältellään aina kun mahdollista). Jouduimme näin kiusallisesti ja jäätäviä mulkaisuja ilmaan sinkoillen pukemaan vierekkäin ja lähtemään peräkkäin ulos ovesta (minä hidastelin jotta ei sentään samalla ovenavauksella). Ihan kuin tuossa nyt ei olisi ollut tarpeeksi, mutta uusi kohtaaminen tapahtui heti pyörävarastossa ja edelleen lievästi ilmaistuna kylmässä tunnelmassa. Jessus. Ensin pitää jonottaa suihkuun, sitten ulos, sitten pyörävarastoon ja äsken jouduin jopa odottamaan että saisin käyttää OMAA mikroani.

Kyllä, kaverinikin ihmettelevät että mistä näitä minun kämppiksiä oikeen ilmestyy.