On niin perseestä asua näin kaukana kotoa (siis NYT tuntuu siltä). En ehtinyt viimeiseen junaan eikä kukaan viitsi tulla hakemaan minua asemalta hirvittävän myöhään jos olisin lähtenyt bussilla tänä iltana, joten lähdenkin yöllä ja olen aamulla kotona. Tadaa, Lauran kuningasidea! En kuitenkaan saisi nukuttua tänä yönä joten kai se on yksi ja sama nuokkuuko sitä kotona omassa sängyssään vaiko bussissa. Sitä paitsi, siitä on sata vuotta kun olen viimeeksi ollut kunnon pitkän linjan yöbussissa ja se on jännää. Yöllä on ihan erilaista matkustaa. Olen oppinut etsimään pimeydestä kauniita puolia. Pieniä iloja, katsokaas.

Nyt olen pakannut ja kohta aion katsoa Salatut elämät ja sitten jos mahdollista torkahtaa vähäsen. Jipii kivaa olen ihan innoissani. Tänään on muutenkin ollut Hyvä Päivä. Eilisen karkkimässäyksen takia/ansioista minulla on koko päivän ollut superenerginen olo, aamulla ennen koulua juoksin yhteen pötköön tunnin ihanalla pehmeällä lumella (ei käy niin kovasti jalkoihin), ranskan esitelmä meni hyvin, ystävän kanssa kahvilla iltapäivällä oli mukavaa, sain ihanan mailin ulkomailta ja hip hei pääsen kotiin kun kerrankin tekee mieli ja kivalla matkustustavalla. Laura on taas löytänyt elämänilonsa eikä edes jaksa pelätä sen hukkaamista taas.

Ja vielä tuosta eilisestä karkkirepsusta. EI SE HAITTAA. En halua pitää jokaikistä karkkipäivää "repsahduksena" tai "huonona päivänä". Karkki kuuluu elämään ja se on hyvää, ja jos joskus tekee mieli syödä kilo candykingiä niin sitten syö. Hahaha. (Mutta kaalikeittorääkki jatkuu sovellettuna kotona, sillä oikeasti haluan tästä läskipanssarista eroon!!)