Kappas vain, vuodatuskin toimii jälleen.

Kappas vain, ahmin tänäänkin.

Ja kappas vain, olen taas alkanut inhota viikonloppuja koska en näköjään pysty olemaan ihmisiksi tai muutenkaan ihmismäinen edes itselleni vaikka kerrankin olisi aikaa läträtä vaikka kasvonaamioilla tai tehdä muuta hauskaa. Nyt siis makaan valaana sängyllä, hankin sekä aivo- että vatsakramppia ja harkitsen lähtöä vanhalle kunnon ABC:lle ostamaan tiedätte-kyllä-mitä. KAPPAS VAIN.

Olin tänään niin kyllästynyt tähän vuodatuksen takkuamiseen, että olin jo siirtämässä yhden naisen orkesteriani bloggeriin. Sitten tajusin, että se on googlen alaisuudessa ja minua alkoi jo valmiiksi ällöttää koko touhu. Ällöttää kaikki tuommoinen liika innovatiivisuus ja kehitys ja miksi niitä kaikkia nyt sanotaankaan. Kunpa vielä kaikki toimisi kynä+paperiversiona. Inhoan tietokoneita. Inhoan googlea ja sitä, että se hakee minulle hakutuloksia sen perusteella mitä olen ennen hakenut ja on olevinaan niin avulias että. Inhoan kännykkääni koska sekin sekosi tänä aamuna, alkoi vaan yhtäkkiä näyttää miten voisin lukea sähköpostejani ja käydä netissä. Siis wtf?!? Minulla on niin karvalakkikännykkä kuin ikinä voi olla. Kirsikkana kakun päällä sain vielä tekstiviestin väärästä numerosta. Siis wtf taas?!? En minä käy mitään kissatappelua kenestäkään Otosta, en edes tunne ketään Ottoa.

Heräsin kuitenkin ihan kamalassa sokeripöhnässä joten mietin, tapahtuivatko nuo asiat oikeasti vai kuvittelinko vain. Olen minä ennenkin puoliunissani tyhmyyksiä tehnyt, repinyt esimerkiksi taulut seiniltä ja lakanat sängystä. Mutta toisaalta, kirjoitinhan jo alkuviikolla miten kodinkoneeni varmaan elävät öisin ja suunnittelevat vallankumousta. Nyt se sitten taitaa alkaa. Vempeleiden vallankumous.

Tänään siis ahmin vaikkei jääkaapissa edellenkään ole kuin valo. Vehnäjauhoja oli vähän jäljellä jostain edellisestä ahmimissessioista ja siitähän se riemu repesi. Milloinhan olen viimeeksi käynyt kaupassa muuten kuin hankkimassa lastin ahmittavaa? Ja milloinhan olen viimeeksi valmistanut itse ja syönyt tavallisen lautasellisen lämmintä ruokaa? En edes muista. Kertooko se jo jotain?

Ahdistaa ihan helvetisti. Siis ahdistaa, ei edes vituta vaan ahdistaa. Nyt olisi samantekevää painaisinko vaikka sata kiloa kunhan vain saisin tämän ahdistuksen pois. Tällaisina hetkinä tajuan, että minun päässäni on paljon enemmän vikana kuin pelkkä syömävamma. Yritän syömällä itseni tainnoksiin saada tätä pahaa oloa piiloon, ja harmi vain että se toimii vain sen ajan kun suu on täynnä. Sen jälkeen ahdistus vain isonee.

Onko sana isota huonoa kieltä?

On.

Vaikka onko olemassa huonoa kieltä?

Ei, koska kieli elää koko ajan.