Huomenna. Alkaa. The Ultimate L.A.I.H.I.S. Ja toki ihan se perus Uusi Elämä. On se kumma miten pelkkä tukanpesu piristää mieltä. Ihan kuin kaikki paska niin pään päältä kuin sisältäkin olisi valunut veden mukana viemäriin. Lievästi sanottuna turpea olo. Olo on kuin rusinalla simassa. Mutta huomenna on kaikki paremmin eikö. Huomenna kaikki on paremmin kunhan täytän kaksi tavoitettani: menen kouluun olin sitten miten pulla tahansa enkä ahmi. Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Ei yhtään mitään.

Kävin tänään iltapäivällä jopa lenkillä, mikä tosin oli huonoin idea sitten viime torstain karkkien oston. Naama räässä ja jäässä puskin menemään, vaikka tuolla myräkässä eteenpäin ei tunnu pääsevän kuin kyyryssä konttien. No, tulipa ainakin tuskanhiki ja vähän raitista ilmaa. Jospa myrsky huomiseksi vähän laantuisi ja olisi paljon lunta maassa!

Laitoin loput sämpylät ja piirakat pakastimeeen piiloon ja kirjoitin margariinirasian kylkeen nälvivän post it -lapun. Jos tuo itsensä mollaaminen saa minut edes kerran laskemaan sen kirotun rasian takaisin jääkaapin hyllylle ahmimishimon iskiessä, olen tyytyväinen. Koulutan itseäni - ja en millä tahansa vaan margariinirasialla.

Huomenna en ahmi. Piste. Huomisesta lähtien minulla ei ole syömishäiriötä (teeskentelen jospa vaikka koko roska oikeasti unohtuisi).

Leivoin muuten niin iloissani niitä sämpylöitä etten muistanut laittaa enää mitään kunnollista lämmintä ruokaa huomiseksi valmiiksi. Paska. Minulla ei ole mitään suunnitelmallisuutta mitä tulee syömiseen.