...olis vähän parempi päivä. Tänään, vaikka olen kuinka yrittänyt, en vaan saa tolkkua tähän hommaan. Epämääräinen ahdistus vaivaa koko ajan, ja mitenkä sitä nyt muutenkaan purkaisin kuin syömällä (huom huom tänään en kuitenkaan ole ostanut karkkia joten kai sitä pitää olla niinkin pienestä iloinen tuon loppuviikon katastrofin jälkeen).

Olen sentään saanut pakollisia kouluhommia tehtyä (kerrankin) ja oltua ulkona ihan mukavasti ja jopa aloitettua lapaset (noin miljoonannet kun sukkia en osaa tehdä ja pakko olla käsille jotakin muuta tekemistä kuin karkin napsimista pussista). Mutta jotenkin sellainen tyhmä olo. Syyllinen. Tukala kaikin puolin. Syytän edelleen menkkoja kun en muutakaan keksi.

Voi minkä täydellisen narkomaanin maailma minussa menettääkään. En ole koskaan elämässäni edes polttanut ainuttakaan tupakkaa, koska tunnen itseni jo niin hyvin, että tiedän, että jäisin heti koukkuun. Jos pystyn addiktoimaan itseni ruokaan ja ennen kaikkea sokeriin, niin mikä tahansa candykingiä vahvempi olisi minulle turmioksi. Heheh, eipä candyking sitten ole ei...

Voisin melkein mennä nukkumaan kun tänään on ollut niin paska päivä. Ahmimiskohtauksen jälkeen uuden elämän voi aloittaa aina vasta yhden "mitä tuli taas tehtyä" -väli/katumus/pöhönpoistopäivän jälkeen. Vaikka en minä huomenna mitään uutta elämää jaksa aloittaa. Hyvä jos edes vanhaa jaksaa elää. Miten voi olla näin idiootti olo. Tunnen itseni yhtä arvokkaaksi kuin asvalttiin liiskautunut kastemato.

Vali vali vali.

Olisipa edes oma asunto. Tänään toinen kämppiksistäni, K, valtasi keittiön ihan koko päiväksi. Aika reilua. Heräsi aikaisin, söi aamupalaa, tiskasi pitkään (no kai siinä pitkään menee kun ei raaski käyttää vettä eikä tiskiainetta), alkoi heti tehdä päiväruokaa (ei mitään pikapastaa, eipä tietenkään), sitten söi, tiskasi taas (jessus laita nyt sitä saippuaa niin lähtee paistinpannu puhtaaksi alle tunnissa), alkoi leipoa, leipoi leipoi leipoi, söi aikaansaannoksiaan, TISKASI, alkoi laittaa iltaruokaa, söi, TISKASI, söi iltapalaa (ei tiskannut koska iltapala-astiat tiskataan oikeaoppisesti aamulla puurokattilan kanssa) ja voilà, keittiö on vapaa.

Siis eihän tuossa mitään kummallista tai erityisen ärsyttävää ole, saahan sitä laittaa omassa kodissaan ruokaa ja olla minuutintarkka ruoka-ajoistaan ja olisinhan minä voinut sinne väliin tunkea vaikka keittiö onkin pikkiriikkinen, mutta vain K:n kanssa yli vuoden asunut tietää, millaista on painaa tyynyä päänsä päällä kun ei halua kuunnella kun toinen raapii lasagnevuokaa puhtaaksi ilman vettä ja saippuaa tai vatkaa joka helvetin ilta omatekoista viiliä niin että taulutkin putoaa seiniltä.

Ja Y sitten, ei näköjään riitä, että se heittää minun tavaroita ilman lupaa pois, nyt se on myös alkanut käyttää niitä kuin ominaan. Tämäkin on ihan jeesustelua, totta kai minun kahden euron yleispesuainetta saa käyttää, mutta voisi edes kohteliaisuudesta kysyä ennen kuin lonttaa koko pullon yhden kenkälusikan pesuun...