Tänään tapahtui monta pientä ihmettä ja jouduin myöntämään että elämä on sittenkin elämisen arvoista.

Tapaus yksi: Heräsin aamulla mennäkseni kahdeksaksi kouluun (ihme oli jo se, että jaksoin nostaa perseeni ylös sängystä siihen aikaan), aikomuksenani kuitenkin lintsata viimeiset tunnit. Kuitenkin ennen tätä kahdeksalta alkavaa tuntia kaverini muistutti minua, että tiistain tunnit on siirretty loppukevään ajaksi torstaille! Eli jipii, en lintsannut ja tiistaikin on siis tästä eteenpäin ihan mukava päivä.

Tapaus kaksi: Vaikka koulussa olikin ihan ok päivä, vitutti silti todella ankarasti ja lupasin itselleni jättisuperhyperkokoisen säkin candykingiä ja siis massiivisen karkkihumalan kotimatkalla olevasta marketista (siitäkin huolimatta että huomenna on taas sen flirttiopen tunti jossa EN HALUA muistuttaa ilmapalloa). Mutta sitten kun olin napannut koriini ns. ihmismäiset ostokset (maitoa, omenia jne vähän niinkuin hämäykseksi ettei iso karkkipussi itsekseen herättäisi niin paljon huomiota) ja suuntasin karkkiosastolle, aloin miettimään mille se karkki tätä nykyä suussani maistuu (pahville koska syön sitä niin helvetin usein) eikä enää tehnytkään yhtään mieli.

Tapaus kolme: Edelleen kaupassa. Karkkihyllyllä mietin että mitäpä sitä sitten ahmisi ellei karkkia (karkki on helpoin ja varmaan myös halvin tapa saada toivottu lopputulos eli kunnon sokerikänni). Hmmm... Pullaa vai keksejä vai jäätelöä vaiko ehkä kaikkia noita. No jos edes kuivahedelmiä (haha, iso pussi ja huomenna paskat housussa flirtin tunnilla...). Aloin miettimään että onko järkeä ahmia YHTÄÄN MITÄÄN joten sitten vaan kävelin kassalle ilman mitään ahmittavaa. Enkä ahminut edes kotona, en edes niitä omenia, eli jos selviän tämän päivän loppuun, on takana yksi täydellisen mallikelpoinen päivä.

Tapaus neljä: Kun tulin kaupasta kotiin, oli aika karmea ilma. Olin jo luvannut itselleni sen karkkipussin jota en siis ostanutkaan joten lupasin itselleni myös ettei tarvitse edes ajatella mitään liikuntaa. Kuitenkin pikku päivänokosten jälkeen alkoi tehdä mieli ulos (tuuli edelleen kovaa mutta AURINKO paistoi) joten tein äärimmäisen kipeästä polvestani huolimatta kivan sauvakävelylenkin.

Eli päivän saldona nolla tuntia lintsausta, ei ahmimista, hyvä lenkki + kunnon omakehu ja itsetyytyväisyys. Näinpä päivän opetus oli: laihdut varmasti sallimalla itsellesi kilon irtsaripussin sekä koko illan makoilua sängyssä.