Huvittaa oikein tuo eilinen kirjoitus, sillä nyt olen jälleen oma kyyninen ja epätoivoinen itseni.

Tänään olen öööh syönyt karkkia, rypenyt itsesäälissä, katsonut kolme kertaa saman elokuvan ja vetistellyt aika lailla. Aika hieno saavutus noin niinkuin yhdelle päivälle eikös vain.

Leffa jota katsoin on nimeltään Takaisin maalle - masjävlar ja se on ymmärrettävästi yksi lempielokuvistani jonka olen nähnyt jo sata kertaa ennen tämän päivän sessiotakin. Ei tule mieleen yhtäkään elokuvaa, ja Titanicia silloin joskus yläasteella ei nyt lasketa, mitä katsoessa itkisin aina niin vuolaasti. Eikä se ole edes mikään varsinainen vollotuselokuva. Mutta niin. Tämän takia en koskaan käy elokuvissa muiden kanssa katsomassa muuta kuin aivottomia komedioita, koska kukaan muu ei tajua. Ja se kai tuossakin elokuvissa on idea. Että kukaan muu ei tajua.

En tajua, miten juuri lauantait on aina näin säälipaskapäiviä. Heräsin jo aamulla sillä mielellä, ettei tästä päivästä vain voi tulla mitään. Joten enpä jaksanut vastaankaan alkaa tappelemaan. Väsyttää tämä tämmöinen. Väsyttää. Kaikki tuntuu taas ihan yhdentekevälle. Väsyttää kamalasti. En saanut taaskaan nukuttua ja sekin on syynä tähän helvetilliseen alakuloon. Vali vali vali, pitäisi lopettaa tämä kirjoittaminen tähän kun ei ole mitään kivaa sanottavaa. Mutta parempi kai että oksennan kaiken pahan oloni tähän vuodatuksen paskalootaan (heh), sitten vien roskat ja tiskaan ja käyn nukkumaan ja herään aamulla edes vähän vähemmän pohjalla.

Ennen videovuokraamoon menoa kävin automaatilla ja tajusin, että tililläni ei ole koskaan ennen ollut yhtä vähän rahaa. Sinänsä se on vain rahaa, ja voisin pihistää vielä vaikka mistä jos oikein yrittäisin, ruuasta nyt ensin ja sitten niistä Vagabond-kengistä (päätin jo olla ostamatta niitä, koska täällä Turussa on seuraavan puolen vuoden ajan turhaa edes yrittäkään muita kenkiä jalkaan kuin kumisaappaita, ja jos hyvin käy niin ne saa joulun jälkeen alennusmyynnistä puoleen hintaan, ja, no, tarvitsen enemmän uuden tuulipuvun kuin hienostelukengät), mutta stressaa se silti. Lisäksi istuin silmälasieni päälle ja ne vääntyivät enkä edes enää näe niillä kunnolla, mutta tuolla tilin saldolla ei osteta edes Tiimarin lukulaseja.

Paska homma mutta minkäs teet. Mutta eipä persaukisena ainakaan tarvitse huolestuneena seurata pankkien kaatumista ja asuntojen arvon laskemista.

Niin ja vuokrakin nousee parilla kympillä vuoden alusta. Magnifique!

Vali vali vali.

Nyt on jo aika hyvin oksennettu.

Masennukseen löytyy ratkaisu: botox, minkkiturkki ja rasvaimu. Kuuntelen tässä radiota samalla, hah.

Huomenna voisin yrittää taas vaihteeksi koota tämän säälipaskaelämäni, josta kuitenkin jollain kierolla tavalla välitän, palasia kasaan ja yrittää koota niistä paloista jonkilaista ehjää kokonaisuutta. Jos nyt vaikka yrittäisin ensin nukkua kunnolla ja käydä aamulla lenkillä. Ei tämä päivä kai ole ihan täysin perseelleen mennyt, sillä eilinen pelastaa jo paljon. Ajatelkaa, miten vihaisin itseäni jos eilen olisin maannut lahnana sängyssä ja mussuttanut karkkia ja jos sitten tänään olisin vain muina miehinä jatkanut samalla linjalla. Tämähän oli taas melkein yksittäinen paska päivä. (Olen selittelyn maailmanmestari ja sen kyllä huomaa siitä, että vyöni alkaa olla kokoa päiväntasaaja.) En sentään ostanut karkkiakaan ihan niin paljon kuin yleensä, tosin vain siitä syystä, että Makuunin pussiin ei mahdu enää niin paljon muuta jos sen lataa aluksi puolilleen isoja vaahtokarkkeja.

Niin että tänään tämmöistä, seli seli ja vali vali.

Nyt menen tiskaamaan ja viemään ne roskat. Kiitos ja näkemiin.