Ei sitten mennytkään ihan nappiin tämä maanantai.

Sinänsä on ihan positiivista, että tänään oli - pientä repsua lukuunottamatta - kerrankin ei-vitutusmaanantai. Aamulla oli niin kaunistakin. Koulumatkalla mylläsin joka ikisessä kinoksessa missä vain kehtasin. Kuuntelin musiikkia ja heräävää kaupunkia ja uskoin melkein, että kyllä tästä vielä selvitään, talvesta ja kaikesta muustakin.

Heräsin myös huomattavasti vähemmän pullana kuin mitä menin illalla nukkumaan, ehkä se eilisen järjetön pöhö oli vain lauantain sikamaisen suolaisen ruuan seurauksia. En sortunut koulussa suklaapatukoihin enkä koulun jälkeen järeämpiin aseisiin eli suklaalevyihin, enkä edes harkinnut taaskaan tosissani irtokarkkia. (Ehkä todella alan saada siitä herkusta kylliksi.)  Mutta sitten tulin kotiin. Ei siinäkään vielä mitään. Tein hedelmäsalaattia eikä edes ahmituttanut pahemmin. Mutta kuinka ollakaan, kun hesari oli loppuun kaluttu, niin olivat myös ne eilen pakkaseen jemmaamani sämpylät, margariinirasia josta hivutin sen post it -lapun vaivihkaa roskikseen, muutama hapankorppu sekä koko se kulhollinen hedelmäsalaattia.

Hienoa, Laura, hienoa. Näin sitä pitää.

Toisaaalta, pelkkä sämpylä+margariiniahmiminen on ihan pelleilyä siihen verrattuna, mitä olisin voinut napaani ahtaa. Olisin ihan hyvin voinut tulla kaupan kautta kotiin kassit täynnä jäätelöä ja keksejä ja muuta ei-irtokarkkia eli ruokaa, mistä annan itselleni synninpäästön. (Tulipa mieleen, että en muuten ole edes pitkään aikaan kantanut joka päivä koulusta tullessa pussikaupalla ruokaa ahmittavaksi! Ehkä sekin oli tapa... Tässä kuussa on ainakin rahaa säästynyt.) Mutta tämän päivän repsu, yhtäkaikki, todistaa taas sen, miten ahmiminen on paha tapa. Pitäisi keksiä jokin muu paikka lukea hesari kuin keittiönpöytä (+ ruoka) tai sänky (+ karkki).

Huomenna yritän taas vähän paremmin. Edelleen tavoite on se, etten ahmi ja että olen koko päivän koulussa. Bonuksena olisi kiva jos kävelisin kouluun ja takaisin ja tekisin vähän läksyjä illalla, mutta ei ole pakko kunhan en vain ahmi. Jos lenkille viitsisi mennä niin sitä sietäisi jo juhlia.

Tänään oli hyvä päivä.

Välillä taidan olla aika ankara itselleni.