Piirtäkää rasti seinään - Laura ja Y on vihdoin tehneet edes jonkinlaisen aselevon.

Pitkä juttu mutta avainsanoja käyttäen se menisi suunnilleen näin: ulko-ovi --> vittuilua --> keittiönpöytä --> vittuilua --> nimilaput (Lauran) mikroon ja imuriin --> pitkä lenkki (Laura kipeällä polvella ja erittäin vittuuntuneena) --> ANTEEKSIPYYNTÖ (Lauran!!) --> vittuilua --> hatara aselepo (toistaiseksi).

Kyllä, minä siis menin ja koputin sen apinan oveen ja pyysin anteeksi ja apina katsoi minua kuin halpaa makkaraa mutta minä en välittänyt koska en halua elää näin ja kyllä juu oui sí sí sí MINÄ pyysin anteeksi vaikka tiesin olevani oikeassa tässä asiassa yksityiskohtiin menemättä joten eikö ollutkin AIKUISMAISTA käytöstä vaihteeksi täällä meillä.

Joten kai niitä semmoisia joita ihmeiksikin kutsutaan oikeasti tapahtuu.

Tästäpä optimistisena voisin jopa uskoa ihmelaihtumiseen (vrt. ihmeparantuminen tyyliin sokeasta näkevä ja rammasta terve, hei mutta minähän olen myös rampa joten jollain ihmeen konstilla minusta voisi tulla sekä laiha että ei-linkkaava).

Eikun ihan aikuisten oikeesti (hyi kun inhoan tuota sanontaa) nyt kyllä alkaa olla hätä kädessä näiden läskien suhteen kun perjantai on tässä kuitenkin jo aika pian. Stressaa ihan kamalasti. Äiti ja isä kahdestaan vielä menisi, mutta kun sisko ja sen avokki tulee samaan aikaan niin silloin kyllä pinna palaa ja pahasti. Jäi traumoja joulusta. Ja kun veli ei varmana tule niin olen sitten ihan yksin neljän raadonsyöjän armoilla. Jipii.