Hyvä päivä, ainakin toistaiseksi. Otin itseäni heti aamusta niskasta kiinni ja kirmasin lenkille. Tällä hetkellä en tiedä mitään ihanampaa kuin juoksulenkki kesäaamuna. Rakastan kun iho tulee sileän nihkeäksi ja viileäksi, on lämmin ja tietää että on tulossa hellepäivä muttei ole vielä kuitenkaan niin tukalan kuuma että olisi tuskaa juosta. Ah noita pieniä ilonaiheita!

Päätin jotenkin kieroutuneella tavalla siis aloittaa elämäni alusta. Eilen aamulla lenkillä iski kuin halolla päähän, miten kirjaimellisesti olen päästänyt puolisen vuotta lipsahtamaan käsistäni - puhumattakaan ajasta ennen sitä. Sen jälkeen kun tulin tammikuussa takaisin Suomeen on kaikki mennyt ihan päin helvettiä, vielä enemmän alaspäin kuin mitä se oli sitä ennen. Joulusta lähtien olen melkein tietoisesti lykännyt ja lykännyt ELÄMISTÄ ja ajatellut että "sitten joskus", "sitten kesällä". No nyt on se kesä!! Tavallaan en edes huomannut kesän tuloa, se vaan jotenkin räjähti käsiin. Suomen kesä on niin - kliseevaroitus! - ihanan ja kamalan lyhyt ja intensiivinen.

Ja minä haluan elää. Nyt tuntuu sille, että jaksaisi ehkä jotain tehdäkin. Viikonloppuna kävin Naantalissa ihan vaan ex tempore, turisteeraamassa (otetaan nyt tästä Suomesta kaikki irti perkele kun kerran päätin tänne kesäksi jäädä), ja tänään menen yhden kaverin luo. Kyllä se taas tästä. Hymy naamalle vaikka väkisin.

Taidan jopa laittaa ripsiväriä trallalaa, niin hyvä fiilis mulla on. :)