Mistähän sitä taas aloittaisi. Lievästi skitsofreninen olo. Olkoon. Huomenna alan taas olla normaali.

Perjantai. Löysin varapulloni kun oikein itkin ja paruin ja pengoin. Ja kippasin sen viemäriin koska en voi edes kuvitella sitä itseinhoa minkä sen juominen olisi aiheuttanut. Itseinho oli kyllä melkoinen jo sen karkkipussin jälkeen.

Lauantai. Kaveri tuli kylään ja pitihän sitä jotakin tarjota. Ei siitä päivästä sitten tullut muuta kuin mässäystä - siis sen jälkeen kun kaveri oli lähtenyt. Ja, nyt te rakkaat lukijani kyllä nauratte, kävin myös Alkossa ostamassa uuden varapullon. Miksikö? No siksi kun minulla on vähän orpo olo ilman varapulloa kaapissa. Hyvinä päivinä en edes harkitse sen litkimistä, mutta sen on vain oltava siellä, samalla tavalla kuin joskus olen kirjoittanut, että pääni pysyy suunnilleen kasassa kun minulla on toisella tililläni rahaa lentolippuihn Pariisiin. Pitää aina olla mahdollisuus vaikkei sitä käyttäisikään.

Ja tänään sitten. Arvatkaa mitä tein? Siis mitä tein noin niinkuin yleensä ja sitten mitä tein sille pullolle. Nyt kyllä varmasti nauratte ja niin nauran minäkin kun olen niin surkea tapaus ja läski säälipaska. Heräsin aamulla todella todella TODELLA masentuneella mielellä koska olin koko yön miettinyt ensinnäkin mässäysputkeani ja toiseksi kasaantuvia koulujuttuja ja erityisesti erästä verkko-opiskelujuttua jota vaan en saa toimimaan. No, pohdin siinä sitten tovin että lähtisikö lenkille vai ahmisiko, samalla luonnollisesti tyhjentäen kaappia kaikesta mahdollisesta (söin mm. puoli pakettia kananmunia paistettuina, yöh). Sitä mukaa kun maha alkoi painaa niin arvaatte varmaan mihin lopputulemaan päädyin. Niinpä sitten vetäsin tuulitakin päälle ja pyjamanhelmat tuulessa leuhottaen ajoin ABC:lle ja kauhoin mukaani(yllättävän hyvästä valikoimasta) iiiiison pussillisen candykingiä.

Nyt tulee tyhmin kohta ja häpeän kovasti.

Kassana oli eräs tyttö rinnakkaisluokaltani. Läiskis, leima otsaan: AHMIJA. Minä tunnistin sen ja se minut ja nyt mietin että mitähän helvettiä se minusta ajattelee seuraavan kerran kun koulussa törmätään. Jos mättää liukuhihnalle ABC-asemalla kello 10.30 tuulipuvussa ja kananmunan rippeet rinnuksilla melkein kilon karkkia, niin mitähän sillä aikoo tehdä muuta kuin väärinkäyttää? Joten huomenna sen lisäksi että naamani tursuaa kuin pullataikinakulho (mahastani en viitsi edes mainita sillä aion vetää jonkun ison kauhtanan päälle, ajattelin lähinnä pussilakanaa...), otsassani lukee kuin varmistuksena muiden epäilyille että KYLLÄ OUI YES YES YES minulla on noloimmanlaatuinen syömishäiriö.

Syömishäiriö. Inhoan koko sanaa.

Ainiin eipä noloilu tähän lopu. Se pullo. Jos syötte samalla kun luette tätä (haha, tästä blogista jos mistä varmaan menee ruokahalut) niin nielaiskaa ettette tukehdu nauruun ja siihen ruokaan lukiessanne seuraavaa lausetta. Kippasin sen uuden varapullon myös viemäriin. Heh. Nyt opettelen olemaan kokonaan ilman kun alkoholista kaapissa kerran tuommoinen murheenkryyni tulee. Eipä ihme että olen täydellisen persaukinen. Varsinainen viinaralli perkele.

Eli tämä koko viikko on mennyt erittäin päin persettä. Eipä sitä kauniimmin voi sanoa.

Huvittavaa tässä on myös se, että jos lukee vuoden takaisia merkintöjäni, fiilis on suurinpiirtein sama. Taidan kärsiä jonkimoisesta syysmasennuksesta joka suorastaan ryöstäytyy käsistä koulun alussa.

On siis päiviä ja on  p ä i v i ä . Ja tänään on  p ä i v ä . Laitetaan kategorioihin:

a) päivät jolloin en syö melkein mitään enkä myöskään kiinnitä mitään huomiota ruokaan; nämä päivät ovat hauskimpia

b) päivät jolloin en syö melkein mitään mutta taistelen koko ajan ahmimishimoa vastaan; nämä päivät ovat tuskastuttavia mutta erittäin palkitsevia jos pysyy ruodussa loppuun asti

c) päivät jolloin syön normaalisti ja no, tunnen oloni erittäin normaaliksi; harvinaisia

d) päivät jolloin syön normaalisti mutta skitsoan jopa puuron kaloreista; näinä päivinä tunnen itseni erittäin sairaaksi mutta onneksi niitä on aika harvoin

e) päivät jolloin ahmin kuin mielipuoli mutta fiilis pysyy suht koht hyvänä

f) päivät jolloin ahmin kuin mielipuoli ja vihaan itseäni; nämä päivät ovat kaikista kamalimpia

g) päivät jolloin olen ahminut jo niin paljon ja niin monta päivää ettei lisäahminnalla ole enää mitään merkitystä; tänään on sellainen päivä.