Tänään on sitten Päivä Kaksi ja tavoitteet, joita eilen listasin, ovat ainakin tähän asti toteutuneet. Kävin lenkillä ja pesin tukkani (vihdoin!!! jo siitä syystä tuntuu paljon paremmalle). Söin normaalin aamupalan ja normaalin lounaan. Nyt teen lähtöä kouluun, (raivostuttavan kiristävät) farkut jalassa ja ripsiväriä naamassa. Ohhoh. Laura panostaa.

Kiitos, lukija, joka kävit kommentoimassa edellistä kirjoitustani. Vasta kun näin nuo sanat "jos oikeasti haluat" (vai miten nyt tarkasti olikaan), tajusin, että minä todella pystyn tähän muutokseen jos oikeasti haluan ja kyllä, yes. oui, si si si si minä haluan vihdoin alkaa elää elämääni. Hahaha, uuden elämän tokana päivänä on helppo olla optimisti, mutta kyllä minä tästä selviän. Käy hermoille tämä liian hyvä olo, kun tiedän jo valmiiksi, että muutaman päivän päästä hirvittävässä karkinhimossa olen valmis vaikka myymään mummoni kunnon sikailusessiosta. Huokaus. Päivä kerrallaan, vaikka sen onkin niin tuskastuttavaa.

Ensin on päästävä tästä ahmimisesta eroon ja sitten vasta voin kunnolla keskittyä muuhun. Läskinä olen kuin halvaantunut, sillä se, olenko ahminut vai en määrää kaikkia tekemisiäni. Säälittävää mutta totta.