Kuten uskollinen lukijani ja tukijani äna ehdotti viime kommentissaan, yritän välttää sen a-sanan sanomista. Tänään asia on kuitenkin yhdentekevä, koska en tehnyt sitä niin. Très bien, olen tyytyväinen, vaikkei päivä mitenkään mallikelpoinen laihdutuksen kannalta ole ollutkaan.

Laihdutuksen? Onko se jotain ahmitt... syötävää? Olen "laihduttanut" varmaan kolme vuotta ja ainoa näkyvä muutos on kunnon kellikkamaha.

Tuo oli siis vain merkityksetön välihuomautus, tänään onnistumisen huumassani en jaksa välittää edes kellikastani saati siitä, että laihdutusprojektini ei todellakaan etene tämän asenteen kanssa.

Töissä tosin olin taas joutua pahoille teille kuin Punahilkka väärälle polulle. Melkein ryntäsin ihan suoraan suden suuhun - joka tällä kertaa näyttäytyi jonkun  asiakkaan jättämän koskemattoman ison banaanilastupussin muodossa. Söin sitten sen, koko ajan päässä kilkuttaen että HEITÄ SE ROSKIIN HEITÄ NYT HEITÄ PÖNTTÖ. Luulin, että banaanilastut ovat yhtä kevyitä kuin muut kuivatut hedelmät (no ei ne kyllä kevyitä ole mutta noin 300 kcal/100 g ei ole minusta ollenkaan paha) kunnes joskus älysin vilkaista ravintosisältöä. Juma, pahempi kuin suklaa melkein! Joten eipä tässä mistään painonpudotuksesta kannata haaveilla, varsinkin kun koko päivän aikana lähinnä pesiskelin vessoja ja petasin pari sänkyä - heh, kahvilla sentää EN syönyt yhtään dominoa.

Uusi mekkoni taitaa olla uusi lempivaatteni. Tänään opin ajamaan pyörällä sivistyneesti minihameessa tai paremminkin hyppäämään satulasta pois sivistyneesti minihameessa. Ja kuka muka sanoi ettei vanha koira opi uusia temppuja?

Tuokin oli asiaankuulumaton välihuomio.

Ja tässä taas tämä surullisenkuuluisa lausahdus by Laura: huomenna ainoa tavoitteeni on "olla syömättä tosi paljoa ilman hyvää syytä". Lenkillekin voisi mennä jos jaksaa, ei tosin tarvitse (huom huom käänteinen psykologia) koska tänään vetäisin superhyvän juoksulenkin.