Tänään on Hyvä Päivä, ilman erikoista syytä. Johtuisikohan eilisestä ahmimattomuudesta. Aamulla kävin tappopitkällä lenkillä, ja vaikka jalkapohjaa koristaa suuri rakko, olen tyytyväinen. Luin myös lehden rauhassa, leikkelin lumihiutaleita silkkipaperista ikkunaan ja nyt kuuntelen (lähinnä Y:n kiusaksi tosin) Jamie Cullumia ja polttelen kynttilää. SEKÄ kirjoitan ranskan ainetta (joo joo siis koko ajan, hihih), joka - ihme - tuntuu jopa ihan mielekkäälle. Eli Hyvä Päivä. Yritän pitää kiinni tästä tunteesta kynsin ja hampain.

Soitin eilen jopa vanhemmilleni (*taputtaa käsiään ja heittelee lavalle ruusuja, pehmonalleja ja suklaarasioita, tai no ei sittenkään suklaarasioita, kaalikeittoa ja porkkanoita mieluummin). Juttelin äitin kanssa riitelemättä jopa yli puoli tuntia!! Edistystä. Veljen ylioppilasjuhlat pidetään itsenäsyyspäivän tienoilla, tarkkaa päivää ei ole vielä päätetty, koska itse lakitus on tiistaina, eikä kukaan pitkänmatkan vieraista varmasti pääsisi silloin tulemaan. Minä kuitenkin haluan nähdä kun pikkuveljeni saa vihdoin lakkinsa, vaikka sen takia "joudunkin" loisimaan porukoilla pidempään kuin alustavasti suunnittelin. Ehkä se ei ole niin kamalaa...?

Pelottaa vaan, kun joulu tulee siihen melkein heti perään ja minulle ei siis jää lähes ollenkaan "toipumisaikaa" (lue: ahmimis- ja siitä eroonpääsyaikaa) kun täytyy jo heti takaisin lähteä. Isä jo kyseli että onko minulla itsenäisyyspäivän jälkeen vielä koulua, vai jäänkö suoraan kotiin joululomaksi, ja tuli paha mieli kun pitää alkaa keksiä tekosyitä kun ei vaan hermo kestä kotona. Se on minun perhe ja minä rakastan sitä, mutta ei ole kenellekään kivaa jos kidutan kaikki (ja itseni myös) hengiltä mukavan ja tunnelmallisen PERHEjuhlan aikana... Pakko käydä välissä täällä lataamassa akkuja ja virittämässä tekohymy takaisin naamalle.

Ja supersisko kiireisine elämineen on lähdössä ulkomaille avokkinsa kanssa eikä edes ole kertonut minulle (äiti siis kertoi minulle). Olen verisesti loukkaantunut (poistan sen puhelimestani ja meselistaltani ja leikkelen päät pois lapsuuden valokuvista) ja kamalan surullinen. Olisiko niin vaivalloista laittaa vaikka tekstiviesti että hei varattiin lennot minne lie paska frankfurtbonnkölndüsseldorfhannoveriin? Turha tässä on yksinään mitään yhteyttä pitää ja yrittää soitella ja lähettää viestejä ja kirjeitä. Kamalan hyljätty olo. Ihan kuin en merkitsisi siskolleni yhtään mitään. Tai kenellekään. Puhutaan sitten vaan villasukista ja porkkanoista ja on se ilmoja pidellyt. En minä itsekseen jaksa yrittää pitää tätä perhettä kasassa.

(Katkeraa valitusta, olen kuitenkin vain kateellinen siskolleni, jolla on rahaa matkustaa ja vaikka se ryyppäisi itsensä hengiltä tallinnanlaivalla niin se on silti se meidän perheen suuri sankari.)

Niin, siis tänään on kaikesta huolimatta Hyvä Päivä. Hahhahah.