Saa luvan olla se vihoviimeinen "uusi" elämä. Suututtaa, että pilaan itse oman kesäni ja koko surkuhupaisan elämäni syömällä liikaa ja nyhjöttämällä kotona tekemättä yhtään mitään. Ottaisin nyt hemmetti järjen käteen: mullahan on nyt tavallaan kaikki, mistä olen aina haaveillut. Olen päässyt pois vanhasta kotikaupungistani, minulla on sekä työ- että opiskelupaikka (johon jopa olen tainnut löytää edes pikkuisen motivaatiota), ihan ok perhe (hehe), ainakin yksi ihana ystävä ja ihan ok kämppä (huom! ihan ok = katto pään päällä ja halpa vuokra). Olen nuori ja terve ja alan oppia elämään itseni ja vikojeni kanssa.

Nyt loppuu tämä synkistely ja alakulo. Elämä on siihen liian lyhyt.

Huomenna:

-menen heti aamusta lenkille, koska aamulenkkeily on ihanaa

-pesen tukan ja ajelen sääret, koska jopa pultsareiden itsetunto on sillon parempi kun ne on puhtaita

-käyn kaupassa ja teen KUNNON ruokaa, jota en siis ole harrastanut varmaan pariin viikkoon ja täytyy myöntää että se näkyy

-siivoan ja tiskaan

-käyn kirjastossa, koska laiskuuksissani jopa lainat on myöhässä

-katson jonkun leffan tai luen kirjaa tai liimaan valokuvia tai menen keskustaan tai vaikka sadalle kävelylle kunhan en vaan jää nyyssöttämään kotiin ja rypemään itsesääliin

-ajattelen positiivisesti (!?!)