Kuuntelen siis the Cardigansia - hassua, sillä tämä niiden Best of -levy on enneminkin ollut viime kevään "soundtrack" jota muistan kuunnelleeni silloin kuin sain tiedon tästä kämpästä, silloin kun vikisin elämäni yksissä kaameimmista krapuloista laivareissun jälkeen (nakersin jättitoblea ja Kex choklad-patukoita) ja kun (puoli-iloinen ja puolihaikea huokaus) lopetin yliopiston.

Cause I live and I learn
Yes I live and I learn
If you live you will learn
I live and I learn

Tänään ahmin. Ei sitä voi kauniimmin sanoa. Mutta se tuntui tyhmälle, kertakaikkiaan tyhmälle, ja olin jo moneen otteeseen jopa lopettamassa sen kesken mutta sitten kuitenkin vain jatkoin. Tuntui niin typerälle tunkea suuhunsa sitä jäätelöä ja omenapiirakkaa mutta kuitenkin tungin. Mutta minusta on aika mielenkiintoista, että oikeasti mietin, että lopettaisinko. Ehkä sekin päivä vielä tulee kun oikeasti sitten lopetan kesken.

Eikä minun tänään tehnyt YHTÄÄN mieli irtokarkkia!

Huomenna aion kävellä töihin mennen tullen ja siivota siellä oikein rivakasti - onhan vielä viimeinen työpäiväkin. Joten ei tämä tämänpäiväinen oikeastaan haittaa (jaahas jaahas katsotaanpa huomenaamulla kun peilistä katsoo se ihan eri possu kuin tänään jolloin oli Erittäin Mahtava Aamu Kaikin puolin, hah, keitin jopa kahvia ja tälläsin vähäsen). Sovin itseni kanssa vaikka että se oli sitten tämän viikon karkkipäivä.

Huomenna sitten taas vähän paremmin, kyllä tämä tästä, pienen pienin askelin.