Tänään  on ollut MAHTAVA päivä. En tiedä miten päin taas olisin kun kerrankin tuntuu elämä hymyilevän. Ihanaa kun on kevät!

Olin äsken lenkillä. Olen varmaan joku hörhömagneetti koska noin kerran viikossa joku juoppo keski-ikäinen alkaa minulle lenkillä ehdottelemaan. Tänään sitten pyörällä minua vastaan tuli taas yksi semmoinen haiseva turilas (tällä alueella niitä asuu paljon) ja sanoi hei. No mutisin hei vastaan ja jatkoin matkaani jäämättä kuuntelemaan mitään pervoja kommentteja yhtään mistään. Se ukko karjaisi perääni "onks sul kuukautiset vai"! Ei voinut kuin nauraa koko loppumatkan. Tuota en ollut vielä kuullutkaan, "onks sul kuukautiset vai"... Luoja. :) Tähän on pakko laittaa hymiö.

Tänään minulla myös oli se salaperäinen "tapaaminen" jonka silloin alkuviikosta (läski)paniikissa peruin. Ja hyvä että peruin, koska tänään olin edes jonkinlaisessa ahmimattomuuskuosissa ja hyvällä mielellä sen ansiosta. En nyt ala tässä yksityiskohtia selittämään mutta LUOJA miten ranskalaiset miehet voi olla komeita. Onkohan minulla joku fetissi... Ja se kieli... Jos minulla olisi ranskalainen poikaystävä, pakottaisin sen lukemaan minulle joka ilta iltasadun ääneen.

Tänään olin siis keskustassa ja melko lähellä hulluja päiviä ja siten myös hullua tekoa ostaa halpaa karkkia mutta en ostanut. Lälläslää pääni sisällä asuva syömishäiriöpeikko! Tiesin etten tänään ratkea ja se on aika upeaa. Haluan olla terve ja onnellinen ja pitää itsestäni ja juopotella keväällä puistossa ja pitää punaisia kenkiä ja nauraa auringonpaisteessa ja olla ELOSSA. Haluan elää niiden vuosien edestä jotka olen tähän hukannut.

Tänään blogini täyttää vuoden ja olen aika onnellinen että voin sanoa edes vähän edistyneeni. Vuosi sitten aloin kunnolla miettiä tätä asiaa. Tällä hetkellä olen onnellinen, oui, onnellinen.

Ja pienessä paniikissa pystyn jopa puhumaan aika hyvää ranskaa!