Mulla on vähän tylsää joten tein netissä jollain hömppäsivulla henkinen ikä -testin. Yleensä en ikinä harrasta tommoisia testejä, en myöskään naistenlehtien millainen ystävä/tyttöystävä/rakastaja/mikä lie olet -testejä. Mutta seli seli, ei mitään tekemistä ja olen kipeä (tyypillistä, ainoa vapaapäivä ties miten pitkään aikaan ja aurinko paistaa ja minulla on niin paha kurkkukipu ja päänsärky etten jaksa sängystä liikahtaa), joten tein tuon testin ja tulos oli 35 vuotta. Olen 21!!!

Järkyttävää. 35-vuotias on jo ihan vanhus. Jos alamäki alkoi kahdenkympin rajapyykistä niin voin vaan kuvitella miten järkyttävää elämäni tulee tuolloin olemaan. Olen varmaan tästä vielä 50 kiloa lihavampi, kalju, alkoholisoitunut, vanhapiika ja opiskelen edelleen tai teen jotain paskahommaa kun en vaan ole edelleenkään jaksanut ottaa itseäni niskasta kiinni minkään suhteen.

Taidan todella palata suunnitelmaani kuolla ennen kuin täytän 30, jonka jo jossain optimismipuuskassa hylkäsin.

Uusi elämä takkuaa ja pahasti, ylläri pylläri. En kuitenkaan ole niin kipeä ettenkö jaksaisi syödä vaikka kaikki maistuukin ihan samalle. Tänään söin pitkästä aikaa kuivia nuudeleita. Joku ihme addiktio lapsuudesta asti. Ne on oikeesti tosi hyviä, perempia kuin sipsit. Yritän kuitenkin rajoittaa niiden napsimista koska niistä tulee maha aika kipeeksi (ja nehän on siis pelkkää valkeeta jauhoa, apuva).

Myös mun eilisen listan vika kohta "ajattele positiivisesti" (mistäköhän vitusta sekin tuli, minä en ole positiivinen ihminen) on vähän jäänyt. Nyt makaan taas jossain itsesäälin pohjamudissa haluamatta edes nousta ylös. Kun on läskipaska lusmu niin sitten on.