Ja tietysti Uusi Elämä. Positiivisuusakatemia A:n kanssa kukoistaa, viikonloppuna en sortunut karkkikauppaan edes tappotahtisten työpäivien jälkeen (no okei okei sunnuntaina oli melkein mukava päivä) ja koska aurinko paistaa ja KEVÄT tekee tuloaan (no ainakin parin kuukauden päästä) minulla on syy elää, jipii!

Eli tästä lähtee läskit, alakulo ja kaikki muut lieveilmiöt.

Ahmimishäiriön olemassaolon kieltäminen toimii toistaiseksi ihan kohtalaisen hyvin - ainakin yhtä hyvin kun kaikki muut jo kokeilemani keinot. Jatkan siis tällä linjalla, eli "normaalilla" painon- ja elämänhallinnalla. Tekee tietty mieli raastaa tukkaa kun erehtyy vilkaisemaan peiliin, mutta ei voi mitään, itsepä olen tämän aiheuttanut joten itse minun pitää tästä myös irti päästä. Täytyy myöntää, että karkinhimo varsinkin lauantai-iltana oli suunnaton. Luojan kiitos älysin kuitenkin pitää itseni touhukkaana Hesarin parissa sihen asti, että Prisma meni kuudelta kiinni, koska keskustaan en töiden jälkeen olisi kuitenkaan enää jaksanut kävellä ja koska Makuunin irtokarkit on vähän aikaa poissa pelistä kun siellä on tuttu myyjä, joka viime kerran jättisatsia punnitessani nosti jo kulmakarvojaan ja olisin voinut häpeästä vaikka hylätä sen pussin siihen paikkaan ja juosta kotiin...

Tämä aamu siis alkoi hyvin, tai no jaa, heräsin seitsämän aikaan jumalattomaan ovenpaukahdukseen kun rakas kämppikseni Y laittoi huoneensa oven kiinni. Voi luoja en ole koskaan nähnyt kenenkään paiskovan ovia tuolla tavalla. Taas joku agressio kai... K:kin luultavasti heräsi juuri siihen, koska tänään sillä alkaa koulu vasta iltapäivällä joten se olisi herännyt normaalisti (ilman herätyskelloa totta kai) noin tarkalleen ottaen suunnilleen klo 8.00. Kävin vain lyhyellä lenkillä koska oli aika paljon pakkasta ja nyt sitten valmistaudun henkisesti kirimään viime viikon lintsauksia kiinni espanjassa. Huoh. Tällä viikolla tavoite on olla sekä ahmimatta että lintsaamatta (hehe, mitähän teen juuri nyt, siis huom huom, lintsaan EN ahmi, hehehe...).