Tänää voisin syödä hevosen, sen kaurat, heinät (mitä hevonen nyt syökään), satulan, suitset, raipan, lantalapion, karsinan seinät, pari tallikissaa ja sitten kruunatakseni kaiken voisin kirmata juoksujalkaa Makuuniin tai Siwaan (Eldorado-suklaata, nam) tai vaikka ihan molempiin. Uusi elämä siis alkaa huomenna eikä tänään. Paskafiilis jatkuu, tekisi mieli syyttää tulevia menkkoja mutta ei tämä niistä voi johtua. Ihan yläpäässä se vika taitaa olla.

Tänään olen syönyt siis melkein omat käsivarteni ketsupilla siveltynä (no ei ole ketsuppia kaapissa eikä paljon muutakaan joten en voi kuin ONNITELLA itseäni miten voi tyhjyyttään ammottavista kaapeista keksiä ahmittavaa). Erikoisin mitä meni alas oli varmaankin pussillinen kookoshiutaleita (aikomus oli tehdä mysliä itse). Luulin ettei niitä sikakaan söisi kuiviltaan, mutta väärässäpä taas olin. Röh röh, sanoo allekirjoittanut. Kohta en uskalla pitää enää puurohiutaleitakaan kaapissa, kaikki katoaa kun ahmimishimo iskee. Paitsi kunnon ruoka, sellainen jopa josta oikeasi tykkään, jota laitoin aamulla juuri ahmimiskohtausen varalle. Ei toimi ei.

Tuntuu taas ihan toivottomalle. Tänään sentään vedin toisen verhoista auki. Kai se riittää tämän päivän toimeliaisuudeksi. Masentaa katsella tuota räntämössöä. Liikuntaa en ole harrastanut sitten torstain. Niin paska olo kaikin puolin, etten usko että yksi irtokarkkisessio voisi mieltä enää matalemmaksi vetää. En vaan jaksa lähteä ostamaan, hyvä kai niin...

Väsyttää koko ajan mutten saa unta. Ei nälätä yhtään mutta silti vaan syön syön syön syön. Koulujutut painaa mutta en saa niitä tehtyä, istun vaan koneeni ääressä ja tuijotan ruutua. Aivot off-offtilassa. Pian täytän 22 ja masentaa sekin. Sama kun varaisi hautapaikan saman tien.