Tajusin, että mun elämään ei jää mitään jäljelle jos ja KUN pääsen tästä ahmimisongelmasta eroon. Ruoka, se mitä olen syömässä, aion syödä tai olen juuri syönyt, täyttää mun pään 24/7, joten mitä mä sitten ajattelen ja teen kun saan tämän ravitsemuspuolen vähän terveemmälle pohjalle?? Mulla on aika tyhjä olo. "Normaalisti" olisin juuri parhaillaan mättämässä joko karkkia tai jäätelöö tai mitä tahansa muuta lohturuokaa paskan työpäivän jälkeen, mutta nyt ei tee oikeastaan edes mieli (viikonloppuna kyllä, olisin voinut antaa vasemman käteni parista vaniljafudgesta tai liitulakusta). En ahminut eilenkään, ja oli tosi omituista mennä nukkumaan ilman tavanomaista maha halkeaa -iltaähkyä. Jos ja KUN onnistun olemaan tämän illan ahmimatta, takana on kaksi perättäistä ei-possupäivää varmaan vuoteen. Omitusta kerrassaan.

Olen ravannut lääkärillä ja pian alan ravaamaan myös kallonkutistajalla tämän syömishomman takia. En tiedä auttaako se vai onko tämä taas joku hetkellinen iloinen ja hyvä jakso, mutta viime käynnin jälkeen olen ahminut huimasti vähemmän kuin ennen. En myöskään ole syönyt karkkia (siis irttareita, muita ei lasketa, hehe) yli viikkoon ja se on suoranainen IHME. Ja turhaan pelkäsin, että minua ei siellä otettaisi vakavasti. Kaikki on ollut tähän mennessä olosuhteet huomioonottaen positiivistä.

Ja sain myös itseni survottua "tavoitehameeseeni". Läski pursuaa ikävästi sivuille, mutta se menee päälle ja näyttää MELKEIN ihmismäiselle tarpeeksi pitkän paidan kanssa. Eläköön tunikamuoti! Kyllä tämä tästä. Tavoite (aika sairas tosin) on laihtua pikapikaa vielä vähäsen ennen siskon luo Helsinkiin menoa syyskuun alussa. Onkohan ahmiminen mun AINOA syömishäiriö... No mitä väliä kunhan läski lähtee.

Eli kaiken kaikkiaan menee ihan hyvin. :)