Tämäkin päivä oli puolipaska. Tai no puolihyvä, riippuu mihin vertaa. Pakko kelvata, parempaan en pysty. Yritän ja yritän ja silti käteni hamuavat kaapista lisää sapuskaa. Tänään liika syöminen oli taas hyvin vähäistä, mutta olipa kumminkin, ja vituttaa tälläinen melkein-touhu. Päivän aikana olen siis syönyt yhden jättimäisen aterian ja olo on ähkyhkö edelleen. Söin muun muassa soijarouhetta marjakeiton kanssa ja jumankauta se pitää nälkää, oikea ihmetuote (onkohan vaarallista syödä sitä liikaa?).

Pitäisi olla iloinen siitä, että viikoloppu on mennyt suhteellisen mukavasti (= ei-ahmijasti) ja lakata vaatimasta itseltään täydellisyyttä - ei tämä päivässä parane.

Ja huomenna Se alkaa, koulu sekä Uusi Elämä véritablement.

Tänään siis ahmin pikkuisen aamulla, mutta sitten taas vain aloin kysellä itseltäni että maistuisiko vielä irtokarkki tähän päälle ja minkäs teltan aiot laittaa huomenna päälle ja sitten jotenkin meni ruokahalu. Heh. Joten lopetin, ryvin hetken itsesäälissä ja läksin ajamaan pyörällä ja sinne se paha mieli sitten haihtuikin. Löysin paratiisin soveltaessani laajenna reviiriäsi -suunnitelmaani (Turku on niin pieni kaupunki että sen saa hyvin haltuun pyöräillen ja siksipä olen alkanut ihan tarkoituksella ajella päämäärättömästi ja kierrellä asioille mahdollisimman mutkaisia teitä ja katsella taloja ja puistoja ja no, taloja koska rakastan talojen katselua ja lisäksi olen tuhlannut täällä jo kaksi vuotta tuntematta muuta kuin pakolliset reitit ja se on aika tylsää koska en minä aio täällä loppuikääni asua ja siis haluan repiä kaiken hyvin ja hyödyn irti). Niin siis se paratiisini oli pari pikkukatua (ei väliä minkä nimisiä koska täällä on samanlaisia katuja melkein joka paikassa) jonka varrella oli niin kauniita puutaloja että meinasin alkaa itkeä. Niissä asuu varmaan vain onnellisia ihmisiä. Niiden vanhojen talojen seinissä kasvoi villiviini, ne oli kapeita ja korkeita ja niin, niissä oli ulospäin aukeavat ikkunat ja pienet rönsyilevät puutarhat.

Ennen kuin kuolen, haluan asua talossa a) jossa ikkunat aukeavat ulospäin b) joka on korkea ja kapea c) jonka seinillä kasvaa villiviini d) joka on mieluiten Ranskassa.

Yhyy tahdon Ranskaan enkä jäädä tänne paskapaikkaan.

Minulla ja Turulla on erityinen viha-rakkaussuhde.

Niinkuin minulla ja ruuallakin.

Olen aika iloinen kun koulu huomenna alkaa. Saan takaisin arkirytmini jos minulla on sellaista koskaan ollutkaan. Koulun alku on oikeastaan aika iloista aikaa ylipäänsä. Tänään oli ensimmäinen todella kylmä päivä, kylmä, mutta kaunis. Aurinko paistoi. Näin pikkupojan hyppelevän kadulla. Miksi ihmiset eivät hyppele enemmän?