Keskiyöllä tässä järkyttävässä laskusokerihumalassa päätin aloittaa uuden elämän (taas kerran ja taas kerran "tosissaan"). Uuden KARKITTOMAN ja kaikin puolin onnellisemman elämäni kunniaksi kuuntelin The Frayn "How to save a life" -biisin. Okei, en pääse Pariisiin tänä kesänä mutta kyllä se Pariisi mua odottaa, jos kerran se mun kohtalo on (en kyllä edes taida uskoa kohtaloon, mutta mitä väliä). Eli tiivistettynä: huomenna kaikki on paremmin, koska minä muutan tämän kestovitutusasenteeni ja koska...ööö.. koska on helpompi aloittaa uutta vasta sitten kun on tömähtänyt KUNNOLLA pohjalle ja nyt niin on näköjään (taas kerran) käynyt.