Ei ole mitään kirjoitettavaa. Pää tyhjä mutta maha täysi. Olen äärimmäisen pettynyt itseeni. Raivoissani. Vittuuntunut. Jos olisin joku toinen, antaisin itselleni kunnon selkäsaunan. Pilasin juuri viikonloppuni sekä pistin kunnolla kapuloita jo valmiiksi takkuaviin laihdutusrattaisiin. Tyhmä minä. Tyhmä tyhmä tyhmä.

Lakkaisin helvetti ruikuttamasta ja tekisin tälle asialle jotain.Tätäkin kirjoitan vain siksi, että käsillä olisi jotain tekemistä jotten söisi enää lisää. Selittelen itselleni, että kohta alkaa menkat ja siitä tämä sikailuhimo johtuu ja menkkojen jälkeen palaan kyllä normaalijärjestykseen, mutta jos syön vuorokaudessa viikon edestä niin mitä se auttaa jos menkkojen jälkeen on pari päivää kunnolla. Paskaaaaa!!

Hädissäni katselin jopa ohjeita lentoemäntä- ynnä muihin vippaskonstilaihareihin. Ihan sääliksi käy itseäni kun olen näin hölmö. Jos en pysty edes syömään normaalin ateriarytmin mukaan, niin miten muka pystyisin noudattamaan orjallisesti jotain pikadieettiä? Ja mitä se auttaisi, kun kuitenkin lihoisin kaiken takaisin kahdessa päivässä vetämällä turpaani kaikkea mahdollista kaksin käsin?

En edes osaa selittää, miksi sitten tänäänkin ahmin, ja vielä tässä mittakaavassa. Putki jäi päälle eilisestä? Ehkä. Ahdisti? Myös ehkä, ei kyllä mitenkään erityisesti. Olen niin kokonaisvaltaisen pettynyt itseeni, että olen jo menettämässä toivoa? Eniten ehkä. Tai jopa kyllä.

Ja ei tästä blogista edes pitänyt tulla mitään ahmimishäiriöisen kaatopaikkaa. Mitä enemmän ahmin, sen enemmän kirjoitan (täyttä paskaa tosin). Toivottavasti blogini käy edes varoittavaksi esimerkiksi jollekulle.