Siis yrittää lievittää ahdistusta karkilla. Juu juu, toimi ehkä sen pienen hetken kun käsi kävi pussin ja suun väliä mutta nyt on kertakaikkisen paska olo. Hyperaktiivinen sokeriyliannostus ja läskimasennus ja mahakipu ja paskanmaku suussa. Laura teki sen taas vaikka miten vannoi ettei enää ahmi järjettömiä määriä karkkia.

Huomenna alkaa uusi elämä. Pakko olla itselleen armollinen, koska olin kotona ja siitä toipumiseen menee poikkeuksetta koko seuraava viikko sekä jättilasti karkkia (nyt aion rajoittaa sen tämän päivän lintsaukseen ja tuohon karkkisatsiin, huomenna en enää helvetti aio potea perheahdistusta).

Huokaus. Epämääräinen syyllisyysolo. Miten voin olla näin läpipaska ihminen. Miksei minulla voi olla normaalia perhettä ja tervettä itsetuntoa ja kouluinnostusta. Miksi minun pitää aina munata kaikki.

Pitäisikö palata ruokapäiväkirjan pitoon, siis ei julkiseen!! En kehtaa edes kirjoittaa tänne mitä tungen suuhuni pahimpina päivinä. Vaikka ei se kyllä mitään auta, turhauttaa vaan muistella mitä on ahmimiskohtauksessa kaapista kaivanut. Vai auttaisikohan nyt mahasta otettu valokuva jääkaapin ovessa tai tietokoneen taustakuvana. Shokkihoitoa. Keppiä vai porkkanaa?