Olipa kerran hillotäytteinen laskiaispulla, toinen kilpailevan leipomon myös hillolaskiaispulla sekä yksi karjalan(einesmössö)piirakka, joka ei ollut karjalaa nähnytkään. Nämä kolme ystävystä joutuivat erään naisen ruuansulatuskoneiston jauhamaksi. Sen pituinen se.

Tänään, tai no siis eilen, minun piti siis aloittaa Uusi Laiha Elämä. No se tyssäsi sitten noihin ahdistuspulliin sekä hairahduspiirakkaan. Tai no ei tyssännyt. Olosuhteet huomioon ottaen pari hikistä pullaa on aika pieni moka. Tätä juuri tarkoitin sillä, että nykyään pystyn käsittelemään tunnesyöppöyttäni, eikä satunnainen (?) ahmiminen (?) kaada enää maailmaa eikä myöskään johda siihen, että yhden liikasuupalan takia vetäisin läskiksi koko viikon kantamalla samaan syssyyn kaupasta jätesäkillisen karkkia kotiin.

Hitto vieköön, minä nautin niistä pullista!

Eikö se jos mikä tee ihmisestä terveen! Vai tekeekö sen sittenkin ihmisestä paatuneen, kun ei tunne edes katumusta?