Sikailuksihan eilinen sitten totta kai meni. Perjantai meni ihme kyllä kaikin puolin kunniakkaasti, ei taas tehnyt edes mieli ahmia itseään tainnuksiin, mutta eilen, huhhuh, kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta vedin karkkia niin nopeaan tahtiin että tuskin ehdin välissä nielaista ja sellaisen määrän, että ihmettelen ettei vatsani ole ihan sekaisin. Ensi viikon karkkipäivä siis pidetty ennakkoon - seli seli.

Niin ja miksikö ahmin? Koska minulla oli tylsää. Todella surkeista surkein selitys, tiedän. Nyt on sitten entistä tylsempää kun ei ole tekemistä ja karkkikrapula siihen päälle.

Positiivista tässä on taas se, että minulla ei ole aikomustakaan jatkaa eilistä päiväkausia. Tänään olen ollut taas oikein kunnolla ja näin aion jatkaa - jo ihan siitäkin syystä etten halua muistuttaa syöttöporsasta viikonloppuna kun vanhempani tulevat tänne, siis ainakaan enempää kuin on pakko, hehe, ei minusta tähän(kään) hätään mitään luuviulua saa. Öklöttää itse asiassa koko ahmiminen, ei se enää edes "auta" samalla tavalla kuin ennen.

Ehkä olen todella pääsemässä tästä eroon.

Ja siis olisi minulla tekemistä ja ihan mieluistakin, mutta en vaan osaa tarttua mihinkään koska muutan neljän päivän päästä. Neljä vaivaista yötä ja sitten pääsen nukkumaan ensimmäiseen omaan kotiini! Neljän päivän päästä minulla on pitkästä aikaa paikka jota voin sanoa KODIKSI (totta kai minulla on koti myös vanhempien luona mutta kai sellaisen tarvitsee myös siellä kaupungissa missä viettää suurimman osan ajasta eikä kotikoti ja koti ole sama asia enää ja tätä kutsun yleensä vain kämpäksi koska ei semmoinen ole koti jossa pelkää koko ajan että joku eräs apina saa taas jotain hullua päähänsä tai mikään ei tavallaan ole omaa, ei edes huonekalut vaikka täytyy kyllä rehellisyyden nimissä sanoa että aika haikea jopa tästä on lähteä, olen sentään asunut tässä jo melkein kaksi vuotta ja tänne tulin ensimmäisenä tässä kaupungissa, haha, muistan sen päivän vieläkin niin elävästi mutta se on jo sitten toinen juttu mutta siis joka tapauksessä ja tähän myös lopetan tämän ylipitkän lauseen ja pistän sulkumerkin kiinni, tuntuu kuin siitä päivästä olisi sata vuotta aikaa!).

Apina pistää taas parastaan. Olisi pitänyt ottaa valokuva todisteeksi hellasta sen kokkailun jälkeen. Samoin lätäkkö vessanlattialla laajenee sen jokaisen vessakäynnin jälkeen. Sillä oli kaveri kylässä ja ne jätti kaikki ruokakamansa keittiön pöydälle, siis kaikki, likaiset astiat ja ruuat. Ei sitten voi jälkiään korjata...? Täytyy kyllä ihailla sen muodonmuutosta, tuosta porsaasta ei uskoisi että vielä pari kuukautta sitten se kylvetti silmälasejaan kloriitissa. Ja nyt kun pääsen pian pois, minua vain naurattaa tuo sen touhu, eläköön sika paskassaan (ja täytyy kyllä myöntää että minäkin sotken kuin viimeistä päiväää, tosin melko diskreetisti koska asunnon kunto tullaan tarkastamaan).

Neljä neljä neljä neljä yötä... En tainnut odottaa edes joulua kakarana näin malttamattomana. Tämä muutto on minulle koko elämäni joulut, syntymäpäivät, nimipäivät ja muut kemut yhdellä kertaa. Minusta tulee onnellinen nainen - taidan tosin olla jo.