En usko taaskaan, että pystyn tässä illan aikana tätä Viidettäkään Päivää enää munaamaan. Olen käyttäytynyt ihan suht koht ihmismäisesti, miinus tulee lievästä asennevammasta. Kämppisvitutus on taas huipussaan, sillä K nappasi heti aamusta minun Hesarin, jonka olin varannut pöydänkulmalle itselleni luettavaksi suihkun jälkeen. Mieli olisi taas tehnyt mennä pamputtamaan sitä sitä lehdellä päähän, mutta fiksuna aikuisena ihmisenä mulkaisin sitä vaan pahasti, annoin sen lukea lehden loppuun, tein itse läksyt sillä välin ja pistin lehden omaan huoneeseeni siksi aikaa kun olen poissa eli koko iltapäiväksi. Kjäh kjäh oma moka jos jäi Nyt-liite lukematta, mitä pölli sen minun nenän edestä heti aamusta.

Ja eilen illalla minulta putosi näkkileipäpaketti sinne sen perhanan viilikuppiin. Se viili vainoaa minua. Tähän mennessä sinne on molskahtanut mm. tonnikalapurkki, kaksi kertaa hermesetaspurkki ja nyt tuo näkkäri. Onneksi se paketti sentään putosi niin päin, ettei viiliin mennyt muruja, niitä olisi ollut ihan mahdoton onkia pois...

Joululoma, joka siis alkoi tänään (jipii), tulee todella tarpeeseen sekä "opiskelun" että asumisen kannalta. Tuntuu että hermo menee kaiken suhteen, joten ihanaa panna aivot narikkaan melkein kuukaudeksi ja vaan hiihdellä ja lukea ja katsoa roskaa telkkarista koko loman ajan (luotan siis siihen tällä hetkellä, ettei koko loma mene syömisen miettimiseen). Koko syksyn mukamas-opiskelu on mennyt niin päin persettä kuin ikinä on mahdollista ja vitutusta lisää asua tämmöisessä jääkaappiläävässä kahden kusipään kanssa. Huoh. Tahtoo jo kotiin.

Ja ylihuomennahan sinne pääsen (ja yliylihuomenna varmaan jo rukoilen pääsevän takaisin tänne elämään OMAA elämääni ilman porukoiden jatkuvaa kyttäämistä ja nalkutusta).

Niin siis en ole ahminut tänään. Jos selviän tästä illasta (kerrankin todennäköistä sillä ulkona on liian kylmä jotta poistuisin tästä huovan alta), niin olen ollut KOKONAISEN VIIKON siis SEITSEMÄN PÄIVÄÄ siis NELJÄSOSA KUUKAUDEN syömättä irtokarkkeja. Ohhoh. Milloinkohan viimeeksi olen onnistunut niin pitkään vastustamaan vaniljafudgen sulotuoksua... Ja huomenna jos en ahmi, olen ollut viikon ahmimatta. Uskomatonta.

Tänä aamuna kyllä housut kiristi melkein pahemmin kuin joskus oikeen kunnon syömäputken jälkeen, joten kiroten mietin, että mitä ihmeen järkeä on edes yrittää syödä terveellisesti kun irtokarkkiruokavaliolla on melkein laihempi. Ihan sama kai mitä suuhunsa työntää. Tai sitten se oli taas vaan jotain naistenvaivoja. Vittu. Tai nukkumisen puutteesta johtuvaa pöhöä (voiko siitä tulla pöhö?)... Mutta enpä silti ostanut karkkia, vaikka koulussa itku kurkussa ja farkkujen puristama läskimakkara vyötäröllä vannoin meneväni Prisman karkkilaarin kautta kotiin... Onneksi en kuitenkaan mennyt.