Eilinen päivä oli kuin jostain näin hallitset elämääsi -oppaasta: söin säännöllisesti sopivia aterioita (edes iltapalalla ei mennyt överiksi mitä vähän pelkäsin), harrastin tervehenkistä liikuntaa, olin kavereiden kanssa ja illalla onnistuneen päivän jälkeen mielettämän tyytyväinen itseeni. Nyt menee yhtä hyvin, paitsi että nukuin  huonosti (ja aamulla minulla oli niin hirveät silmäpussit ettei edes koskaan krapula-aamuina sen jälkeen kun on kiskonut koko yön tequilashotteja kaksin käsin ja kontannut döner kebabin kautta kotiin nukkumaan ruhtinaalliset kolme tuntia herätäkseen töihin) koska naapurilla oli metelistä päätellen bileet ja lisäksi tekee (rehellisyyden nimissä) VÄHÄSEN mieli karkkia, mutta tämä onnistumisen ilo on kivempaa kuin karkkipöhö oli sitten kyse miten hyvän makuisista karkeista tahansa. Ensi yönä siis varaudun korvatulpilla ja omenilla, joten puh pah pelistä pois nekin probleemat. Olen aika iloinen!

En keksi mitään kirjoitettavaa. Yleensä tässä vaiheessa olen juuri tyhjentänyt kotimatkalla ostamani jättilastin karkkia ja euforinen sokerihumala ynnä seisomisen estävä mahakipu alkavat hiipiä tietoisuuteeni samalla kun kirjoitan blogiini paniikissa että mitä tuli taas tehtyä. Tylsää, en keksi mitään sanottavaa, menee liian hyvin kai. Hahah.

Y ja minä käveltiin eilen toisiamme vastaan kaupungilla. Kumpikaan ei edes nyökännyt. Ihan uskomatonta, kaksi aikuista ihmistä.