Liikaa kaikkea. Uutta infoa, uusia kavereita, rahanmenoa, kaljaa, kahvia, unenpuutetta, karkkia ja leipää. Koulu on siis alkanut ja syksy saapunut ja minä palannut pikku blogimaailmaani jossa voin rypeä itsesäälissä täysin anonyymisti ja sättiä itseäni kun nyt viikonlopun kunniaksi ja rankasta ensimmäisestä viikosta "toipuakseni" ahmin taas niin ettei mitään tolkkua. Tämä vastaa samalla kysymykseen, joka minulle esitettiin kommentissa, eli siis vastaus on kyllä: opiskelen, aloitin maanantaina uuden koulun, mutta koska pelkään paljastuvani ja koska Turku on pieni paikka, en aio kirjoittaa missä ja mitä opiskelen. Onko sillä edes niin väliä? Blogini käsittelee kuitenkin enimmäkseen tätä öhöm pikku ongelmaani vaikka ei tästä alunperin semmoinen blogi edes pitänyt tulla.

Niin siis nyt ahmin. Kitusiini on uponnut tähän mennessä jo kilo irtokarkkia (heh, Prismassa oli tarjouksessa neljä euroa kilo ja sehän oli kuin onnenpotku koska olin menossa Citymarketiin hakemaan mässyä mutta sitten huomasinkin mainoksen lehdessä eikä siispä edes tarvinnut vaivautua polkemaan niin kauan mutta yhtä kaikki, paskalle se maistui, ei siitä pääse mihinkään: candyking on kahden vuoden väärinkäytön seurauksena menettänyt hohtonsa rippeetkin) ja pussi Ruispaloja + rasiallinen margariinia. Yöh. Olo on siis sen mukainen.

Eilen illalla se alkoi, sen jälkeen kun olin päässyt kotiin kaupungilta (ihan ihmismäiseen aikaan, hehe, ja täysin selvin päin jopa). Aloitin massiivisen kaapintyhjennyksen vaikka ei minulla edes ollut mitään syötävää kotona koska olen syönyt koululla päivisin eikä siis illalla ole oikeastaan tarvinnut muuta kuin jotain peruspuuroa ja -rehuja. Säveltelin sitten paskalle maistuvia "ruokia" ja sain kaipaamani ähkyturrutuksen vaikken oikeastaan edes olisi kaivannut sellaista. Tänä aamuna sitten vaan jatkoin, mielessäni ei käynytkään että olisin viettänyt sivistyneen ja terveellisen päivän. Kai minä vaan olen niin shokissa siitä, että eka viikko uudessa koulussa oli oikeasti kiva, että pitää jotenkin tasapainottaa tätä liikaa hypetystä.

Olen ollut myös omassa mittakaavassani yltiösosiaalinen ja taidan olla melko shokissa siitäkin, että oikeasti pystyin siihen. Oikeasti olen aika erakko. Mutta osaan näköjään feikata aika hyvin. Toisaalta, en minä ole edes feikannut pahasti tällä viikolla - on ollut oikeasti kivaa.

Mutta nyt siis ahmin ja nukun. Ja huomenna jatkan hyväksi havaitulla linjallani: pidän itseni liian kiireisenä ahmimaan. Viime viikolla tämä taktiikka toimi paria poikkeusta lukuunottamatta täydellisesti joten edes se liika kalja ei näkynyt tai tuntunut missään. Tämä passiivinen ahmiminen puolestaan näkyy ja siksi saatte luultavasti huomenna lukea miten vihaan vihaan VIHAAN itseäni ja vartaloani.

Heh.