Noin viikon kestänyt "hyvä kausi" sitten loppui. Tänään taas se normaali paska fiilis, joten vaikka ulkona oli ihanaakin ihanampi sää ja minulla vapaapäivä, en edes poistunut kotoa (paitsi aamulla oli ihan pakko käydä nopsaan kaupassa mutta en siltikään jaksanut miettiä mitä laittaisin kunnon ruuaksi joten ostin sitten pelkkää maitoa ja omenia).

Tein pullaa ja söin ne kaikki. Lievä ähky. Mutta onneksi tein vaan pienen pienen taikinan.

Huomenna ajattelin jopa potkia itseni liikkeelle, saa nähdä onnistuuko. Ilman pyörää on niin vittumaista lähteä mihinkään. Tunnen olevani ihan loukussa vaikka ei täältä nyt NIIN kauan mene keskustaan kävellä. Ei vaan huvita. Ei jaksa. Ei kiinnosta.

Vali vali, vali vali vali. Miten jaksan edes itse itseäni? (Vastaus: en jaksakaan.)

K tuli sitten kesälomaltaan takaisin ja nyt ollaan täällä taas kaikki kolme, N, K ja minä. K kyllä on koko viikon poissa jossain koulujutussa ja N nyt vetää milloin missäkin, mutta silti... Meinas jo viikonloppuna pelihousut kärähtää. N raahasi yövieraakseen jonkuun äijänkörilään ja ruuakseen TAAS niitä hemmetin kanankoipia joista tällä kertaa jätti yhden puoliksi järsityn lautaselle ja toisen, raa'an, avonaiseen rasiaan hyllylle jääkaappiin. Y Ö K. Tuokoot tänne niin monta turilasta kun ikinä haluaa mutta minun raja menee siinä sikolättijääkaapissa. Se on yhteinen, tehkööt huoneessaan mitä lystää.

Sitten sain jopa itsestäni sen verran irti, että tarkistin monentenako päivänä koulu ensi kuussa alkaa ja katselin alustavasti syyslukukauden kurssejakin. Ohhoh. Possu ryhdistäytyy edes hetkellisesti.

Paska paska paska kun on niin plösö olo niistä pullista. Opettelisin syömään kunnolla niinkuin aikuiset ihmiset! Jessus kun menee taas hermot itteensä. Ensi viikolla menen itkemään lääkärille miten päin helkkaria kaikki menee ja minusta siis tulee klassinen tapaus eli opiskelija mielenterveysjonossa. Très bien.