Siis se minun uusi elämäni toimii. Kolmas päivä menossa ja mieli on vieläkin ihan hyvä. Opettelen tietoisesti eroon kestovitutuksesta, enkä anna pienten vastoinkäymisten lannistaa. Luulen tosin, että kyllästyn asennemuutokseeni lauantaihin mennessä ja että repsahdan kilon säkkiin irtokarkkeja (mmmmm... vaniljafudgea ja susu-paloja ja liitulakuja ja nallekarkkeja ja ranskanpastilleja) viimeistään sunnuntaina, mutta näillä eväillä sitä toistaiseksi mennään. Päivä kerrallaan, pitäisi kai vaan olla itselleen vähemmän ankara.

Viime yönä en saanut nukuttua koska join kylässä kupillisen supervahvaa kahvia. Katsoin myöhään surkeita sarjoja telkkarista ja sitten vaan pyörin sängyssä puolitokkurassa kunnes heräsin kahdelta ja aloin tehdä rästiin jääneitä koulujuttuja. Rakastan sanalistoja, ja olen äärettömän onnellinen, että olen alkanut taas tehdä niitä. Ihan kuin olisin löytänyt uudestaan vanhan ystävän. Minulla menee varttitunti yhden sanan etsimiseen sanakirjasta, koska kirjoitan muistiin hassuja sanoja sieltä täältä. Jos voisin, niin menisin varmaan naimisiin WSOY:n ranska-suomi-ranska -sanakirjani kanssa. Se kulkee mukanani joka paikkaan.

Koulussa jauhettiin sitä samaa. Mokomakin akateeminen paskanjauhanta. Lukiossakin edistyin enemmän. Kielioppitunnilla olin totta puhuen aika pihalla, sillä olen ollut poissa enemmän kuin paikalla, mutta aion ottaa vahingon takaisin lukemalla itsekseni ahkerasti (HAHHAHHAHHAH!!), koska sisällytin uuteen elämääni myös innokkaan opiskelun.

Nyt kidutan kämppistäni kuuntelemalla ranskalaista räppiä. Kunnon gangsta-uhoa, heh.