En ahminut eilen - söin ehkä himpun liikaa ja aterioiden väleissä on todella korjaamisen varaa - mutta en siis lähtenyt junttaamaan enää illalla sinne Citymarketiin ostamaan irttareita. Neljä kokonaista päivää melko normaaleilla syömisillä, melkein viikko ilman irtokarkkia. Olen aika ylpeä itsestäni.

Ja vatsani alkaa jopa muistuttaa sitä entistä ihanaa littanaa (no siis pömppö se on edelleen mutta ei niin ahmimispömppö enää) itseään, vain koska olen urheillut paljon ja pitänyt taukoa järjettömästä ahminnasta. Mutta se, mikä on parasta, on että minusta oikeasti TUNTUU hyvälle. Uskomatonta miten muutaman päivän (nojaa tavallaan koko kevät on mennyt paremmin kuin pitkään aikaan) "kunnolla" oleminen (ja olen kyllä siis surutta syönyt ihan mitä muuta sattuu kuin ns. ahmimisruokiani kuten karkkia, keksejä ja muuta supersokerista) saa aikaan näin kokonaisvaltaisen hyvän olon!

Tästä tulee hyvä päivä ja ainoa tavoite saa olla, etten osta karkkia. Sunnuntaina saan ostaa töiden jälkeen, jos siis haluan, taas niin ison pussin kuin vaan kehtaan kassalle kantaa (olen jopa harkinnut kaupan kassalla jossa minut varmaan jo tunnetaan alkaa joku kerta muka puhua kännykkään että "moi kulta ostin meille ja lapsille pussin irtokarkkia, voidaan jakaa se kun katotaan leffaa illalla" tai muuta yhtä tyhmää, tosin minulla pitäisi olla lähemmäs viisi lasta jotta kassatäti ei nostaisi kulmiaan sen takia kun syötän muka-lapsilleni noin paljon karkkia koska pussini siis ovat järjettömiä ja olen kuitenkin vain 22 ja useat sanoo että näytän sitäkin nuoremmalta... pitää vissiin siis kehitellä vielä tuota peitetarinaa...).

Eilen löysin kirpparilta 50 sentillä kukallisen mummohameen josta aion tehdä itselleni topin. En ole ommellut pitkään aikaan koska minulta puuttuu kai jonkinlainen inspiraatio. Käsityölehtien ohjeet on kyllä hienoja, mutta vielä liian vaikeita minulle. Sitä paitsi tykkään enemmän tursia vanhoista vaatteista sellaisia kuin tahdon, kokeilla, hullutella. Ja jos alle euron vanha retku nyt menee pilalle niin ei ole niin vakavaa, mutta jos ostaa 30 eurolla kankaat ja leikkaa kaavat väärin niin on vähän eri juttu...

Ja tänään voisi myös ajella taas vähän pyörällä kun on niin mahtava ilmakin. Eilen ajelin huonekalukauppoja ristiin rastiin ja aloin jopa innostua sisustuksen suunnittelusta ja tavaroiden katselusta vaikka yleensä ei voisi vähempää kiinnostaa mätsääkö verhot nojatuoliin. Pidän nyt jopa pyörästäni vaikka siitä asti kun sen ostin, olen vähän vierastanut sitä.

Trallalaa onpas kaikki taas niin hyvin ja yltiöpositiivisesti!

Miksen ole lopettanut ahmimista ennemmin?